Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kolme vuotta Perloksesta - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 10.3.2010

TYÖLLÄ KEHITYSTÄ

Kolme vuotta Perloksesta

Joensuun suurin työllistäjä Perlos lopetti tuotantonsa Suomessa vuonna 2007. Yli tuhat irtisanottiin. Nyt Perloksen omistaa taiwanilainen Lite-On, ja kännykän osia valmistavat kiinalaiset ja intialaiset. Miten kävi entisten perloslaisten?

Näitä lehtijuttuja riittää, Eeva Immonen sanoo ja levittää lehtileikkeitä keittiön pöydälle kotonaan Joensuussa. Niissä kerrotaan Eeva ja Reijo Immosen elämästä Perloksen Pohjois-Karjalan tehtaiden alasajossa.

Immoset ovat tiiviisti otsikoissa: Immoset odottavat loppuun asti. Miten käy Immosten?

Ja vielä viime keväältä: Immoset pelkäävät joutuvansa leipäjonoon.

"Kyllähän sitä pärjää vähemmälläkin syömisellä", Reijo Immonen, 55, naurahtaa.

"Minä elän päivän kerrallaan. Tähän asti on pärjätty, mutta ansiosidonnainen päiväraha loppuu kesällä."

Immoset tekivät yli kolmenkymmenen vuoden työurat Perloksella, joka valmisti alihankkijana tarkkuutta vaativia muoviosia muulle teollisuudelle. Reijo Immonen aloitti asettajana Nurmijärven tehtaalla ja sai kunnian käynnistää Joensuun ensimmäisen ruiskuvalukoneen vuonna 1975.

Eeva Immonen, 56, teki uransa laadunvalvojana Joensuun ja Kontiolahden tehtailla. Perlos oli hyvä työnantaja siihen asti, kunnes se listautui pörssiin vuonna 1999, hän sanoo.

"Touhu muuttui täysin. Kustannuksia syynättiin, tiedotus hiipui, palkat eivät enää nousseet."

Immoset muistavat hyvin Perloksen kasvun.

Kolme insinööriä perusti Perloksen 1950-luvulla, ja se valmisti työkoneita, terveystuotteita ja liittimiä, kunnes päätuotteiksi nousivat matkapuhelinten osat 1990-luvulla. Nokiasta tuli sen tärkein asiakas. Tehtaita oli Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Kun Perlos siirtyi osittain sijoittajien omistukseen vuonna 1996, tuotantoa alettiin siirtää kustannuksiltaan halvempiin maihin eli Unkariin, Kiinaan, Brasiliaan, Meksikoon ja Intiaan.

Perloksen Ylöjärven tehdas ajettiin alas ensin, sitten Nurmijärven tuotanto.

"Kahvipöydässä tuumittiin, että työ karkaa kohta meiltäkin", Eeva Immonen sanoo.

Työ Unkariin ja Kiinaan

Immosten viimeinen työpäivä Perloksella oli 13. syyskuuta 2007. He jäivät työttömiksi. Reijo Immonen kävi kahdella aikuiskoulutuksen kurssilla ja sai pariksi kuukaudeksi rakennushommia, Eeva Immonen jäi viime keväänä selkä- ja olkapäävaivojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Työtä Eeva Immoselle tuskin olisi löytynytkään, sillä työ- ja elinkeinoministeriön tuoreen tapaustutkimuksen mukaan Perloksen kaatuminen iski pahiten naisiin ja yli 50-vuotiaisiin.

Entä mitä tapahtui Immosten työlle? Reijo Immonen selittää:

"Minun työni lähti Perloksen tehtaalle Unkariin, jossa alettiin valmistaa muoviosia Saksan autoteollisuudelle. Opastin uusia tekijöitä. Kerroin ruiskuvalumuoteista kaiken, raaka-aineet ja optimaaliset mitat. Mitään en salaillut."

Eeva Immonen arvelee, että hänen työtään tehdään nyt Kiinan tehtailla.

"Ainakin Perloksen koneita vietiin rahtilaivoilla Kiinaan", hän selittää.

"Tuttava Perlokselta kävi kouluttamassa kiinalaisia ja kertoi, että heidän palkkansa on aika minimaalinen. Työntekijät tuodaan aamulla linja-autolla tehtaan eteen ja haetaan illalla, kun työpäivä on loppu."

Reijo Immonen nyökkäilee. Tuttava on kertonut härskejäkin juttuja:

"Kiinalainen työnjohtaja oli tokaissut, että kyllä tuon koneen yhdellä kädellä voi käynnistää, vaikka pitäisi työturvallisuuden vuoksi käyttää kahta kättä. Kun suomalainen kouluttaja kysyi, että mitä jos tapahtuu jotakin, niin kiinalainen vastasi, että meillähän niitä käsiä riittää!"

Sitten Reijo Immonen vakavoituu. Työn muutos on ollut raju, hän sanoo.

"Kohta työ valuu Kiinasta halvempiin Afrikan maihin. Suomi muuttuu takapajulaksi, sehän jää pelkän sijaintinsa vuoksi syrjään maailmanlaajuisesta kilpailusta."

Eeva Immonen nousee ylös keittiön pöydän äärestä ja vastaa kipakasti miehelleen:

"Työpaikat ja palkat tulevat Suomeen takaisin. Eihän kiinalainen tuote kestä mitään! Kohta ne tehtaiden omistajat ajattelevat, että kyllä ne suomalaiset osasivat tehdä."

Apatiaa pinnan alla

Perloksen päätoiminen luottamusmies Eero Timonen istuu entisten perloslaisten kokoustilassa Joensuun keskustassa. Perloksella on Suomessa vielä sata työntekijää. Yhteistoimintaneuvottelut ovat taas käynnissä, mutta Timosta ne eivät koske: Hän on 63-vuotias ja jää eläkkeelle syksyllä.

Hän näyttää väsyneeltä ja tokaisee:

"Minulla on Perloksessa mennyt ikä ja terveys."

Timonen on ollut Perloksella 33 vuotta. Raskainta työ oli joukkoirtisanomisten aikaan, jolloin hän neuvotteli tukipakettia työkavereilleen ja kuunteli heidän huoliaan. Tavallaan jälkihoito jatkuu vieläkin, sillä entiset työkaverit purkavat yhä murheitaan Timoselle.

Perloksen tehtaiden alasajo näkyy vahvasti Joensuussa, hän sanoo.

"Kaupungin tulot ovat laskeneet. Perloksen entiset työntekijät ansaitsevat nyt keskimäärin kolmanneksen vähemmän kuin aiemmin. Monet tippuvat kohta Kelan päivärahalle. Pinnan alla on apatiaa, pari työkaveria ryyppäsi itsensä hengiltä irtisanomisten jälkeen."

Timonen naurahtaa kuivasti. 1990-luvulla Perlos mainosti itseään turvalliseksi työpaikaksi, ja seinällä oli huoneentaulu työntekijöiden kohtelusta. Kun Perlos listautui pörssiin, arvot muuttuivat: Raha ja tehtaiden sijainti jättivät varjoonsa työntekijöiden inhimillisen kohtelun, hän sanoo.

"Yrityksen johto koulutti ennakoivasti jokaisen perloslaisen toimimaan niin, että tekee itsensä tarpeettomaksi. Väkeä lähetettiin ulkomaan tehtaille kouluttajiksi, sahaamaan omaa oksaa poikki."

Ulkomaillehan se oppi jäi, Timonen toteaa. Sitten ovelta kuuluu kolaus. Timonen tervehtii tulijaa, entistä Perloksen työkaveriaan, iloisena:

"Väiskihän se sieltä kopsuttelee!"

Väinö Pölönen heilauttaa kättään ja riisuu päällystakkinsa.

"Nyt harmittaa", hän sanoo ja rojahtaa sohvalle.

Kolmen vuoden lisäaika

Väinö Pölönen on 52-vuotias työvälinesuunnittelija. Hän työskenteli Perlos Toolsin tehtaalla ja sai pitää työpaikkansa, sillä tehdas sai uudet omistajat keväällä 2007.

Työtä riitti tammikuuhun 2010, jolloin työkaluvalmistaja Gritech ajautui konkurssiin.

Nyt Pölönen on ensimmäistä päivää työttömänä.

"En tiedä, mitä teen. Olen ilmoittautunut netissä työnhakijaksi", hän sanoo surullisena.

Vuonna 2007 irtisanotut ja työttömäksi jääneet perloslaiset saivat yritykseltä ylimääräisen erorahan, joka määräytyi työsuhteen pituuden perusteella. Se oli enintään 12 000 euroa. Käytössä oli myös uudehko muutosturvamalli, jonka avulla tuotannollisesti ja taloudellisesti irtisanottuja työntekijöitä autetaan työllistymään joustavasti uudelleen.

Muutosturva on räätälöityä neuvontaa työvoimatoimistossa, Pölönen selittää. Myös hän pääsee sen piiriin ja voi hakea muutosturvan ansio-osaa, jota maksetaan ansiosidonnaisen päivärahan lisäksi työllistymistä edistävien toimenpiteiden ajalta.

Euroopan globalisaatiorahaston tuki sen sijaan loppui kesällä 2008.

Jotain Pölönen tietää siitäkin. Suomi oli ensimmäisiä maita, jolle myönnettiin kaksi miljoonaa euroa juuri perustetusta Euroopan globalisaatiorahastosta. Tuki myönnettiin, koska Perloksen tuotannon loppuminen johtui globaalista rakennemuutoksesta ja aiheutti vakavia seurauksia Joensuun seudun työllisyyteen ja talouselämään. Se oli tarkoitettu joukkoirtisanottujen tukitoimiin, kuten koulutukseen, työnhakuneuvontaan ja yrittäjyyden tukemiseen.

Kaikkia tukirahoja ei ehditty edes käyttää, Pölönen tuhahtaa.

Hän toivoo yhä, että voisi jatkaa työkalutehtaalla. Konkurssipesälle etsitään ostajaa.

"Meikäläisen alan töitä ei löydy enää Suomesta. Teollisuuden työpaikat lähtevät. Myös suunnittelutyö on siirtymässä ulkomaalaisille, kuten intialaisille. Jotain aivotyötä Suomeen jää, se on selvä. Suomesta katoaa kovia tekijöitä ulkomaillekin."

Pölönen nousee ylös. Globaali kilpailu johtaa yrityksissä jatkuvaan kustannusten ja tehtaiden sijaintipaikkojen arviointiin. Niissä Suomi on heikoilla, hän sanoo ja lähtee.

Ahneuden aikakausi

Asuntolaohjaaja Harri Lankinen, 32, avaa kuntosalin oven. Hän on iltavuorossa Pohjois-Karjalan ammattiopistossa ja valvoo, kun tekniikka- ja kulttuurialan opiskelijat kohottavat kuntoaan.

Hän teki uranvaihdon keväällä 2008, jolloin hänelle tarjottiin kahden vuoden pestiä nuorten parissa. Hän on koulutukseltaan mekaanikko ja työskenteli Perloksella ensin meistäjänä, sitten työsuojeluvaltuutettuna ja lopulta työntekijöiden pääluottamusmiehenä.

Viransijaisuus ohjaajana päättyy toukokuussa. Jatkosta ei ole vielä tietoa.

"Perloksen alasajo alkaa näkyä vasta nyt", hän sanoo.

Lankinen selittää: Kun Perlos kaatui syksyllä 2007, elettiin nousukautta. Hän arvioi, että parisataa perloslaista vaihtoi työn perässä paikkakuntaa, vajaat sata pääsi työttömyysputkeen ja parisataa työllistyi. Kilpailu avoimista työpaikoista kiristyi, ja se ärsytti muita työttömiä.

Aikuiskoulutukseen lähti viitisensataa irtisanottua, Lankinen heidän joukossaan.

"Monet niistä, jotka työllistyivät heti tai koulutuksen jälkeen, ovat jääneet nykyisen taantuman vuoksi taas työttömiksi. Viimeksi tulleet lähtevät ensin. Nyt ovat todelliset työnantajan markkinat: Jos lapiokaivajan tai myyjän paikka on auki, hakijoita on helposti kolmisensataa."

Joensuu on lamaantunut, Lankinen sanoo. Halu vaikuttaa yhteisiin asioihin on kadonnut.

"Ihmiset ovat turtuneet omaan osaansa. Äänestäminen ei kiinnosta, ja se näkyi niin Kemianliiton valtuustovaaleissa kuin kunnallisvaaleissakin."

Lankinen vilkaisee välillä nuoria poikia, jotka äheltävät isojen punttien kanssa.

"Elämme itsekästä ja ahnetta aikaa", hän sanoo.

"Perloksen Suomen tuotanto kaatui osakkeenomistajien ahneuteen. Ja mitä tekevät entiset perloslaiset? Työ oli heille tärkeää, sehän on selvä. Nyt aivan liian moni käpertyy kotiinsa, jättää äänestämättä ja ajattelee vain omaa nokkaansa. Se näkyy Joensuussa, katukuvassakin."

 

Päivi Ängeslevä

 

Maatalousmaasta teknologian huipulle

Suomen teollistuminen vauhdittui 1860-luvulla. Suomi vei sahatavaraa Länsi-Eurooppaan ja paperia etenkin Venäjälle.

1870-luvun Suomi oli jo markkinatalousmaa. Kansainvälinen kauppa oli vapautunut, ja ihmiset, tavarat ja pääomat liikkuivat suhteellisen vapaasti kansallisten rajojen yli. Suomi oli riippuvainen ulkomaankaupasta ja sitä kautta maailmantalouden kasvusta.

Varsinainen muutos maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuusmaaksi alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Sysäyksen tähän toivat sotakorvaukset, joita Suomi maksoi Neuvostoliitolle osaksi metalliteollisuuden tuotteina, kuten aluksina ja koneina.

Suomalaisten koulutustaso nousi merkittävästi 1970-luvulla, jolloin Suomi siirtyi peruskouluun ja laajensi korkeakoulustaan. Suomi muuttui moderniksi teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi ennätystahtia, muutamassa vuosikymmenessä. Jo 1980-luvulla Suomea pidettiin yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista.

1990-luvun alun taantumassa Suomea veti nousuun vientiteollisuus ja teknologia, Nokia etunenässä. Kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja idänkauppa tyrehtynyt, Suomi tukeutui voimakkaammin länteen ja liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Suomesta on siirtynyt arviolta 10 000-23 000 työpaikkaa ulkomaille 2000-luvun alkupuolella. Globalisaatio on vienyt etenkin teollisuuden suorittavia työpaikkoja, mutta tulevaisuudessa myös koulutettujen tietotyöläisten työpaikat ovat vaarassa.

Lähteet: Sakari Heikkinen (Helsingin yliopisto): Teollistuva maatalousmaa ja Joustavuus ja turvallisuus irtisanomistilanteessa: Tapaustutkimus Perlos Oyj:n tuotannon lopettamisesta Joensuun seudulla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 72/2009.

 

(Kehitys-Utveckling 1.2010)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 5.3.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi