Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Eläköön Libanon - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 10.3.2010

TYÖLLÄ KEHITYSTÄ

Eläköön Libanon

Koulutetut libanonilaiset etsivät parempaa elämää ulkomailta. Nyt heidän varojaan ohjataan sodista toipuvan synnyinmaan köyhimmille seuduille.

Maailmalla elää arviolta kymmenen miljoonaa libanonilaista, kotimaassa vain neljä. Tuhannet libanonilaiset suuntaavat yhä yliopiston jälkeen ulkomaille. Johny Mrad opiskeli tietotekniikkaa ja yritti valmistumisensa jälkeen turhaan löytää oman alansa työtä kotimaasta.

”Päädyin tekemään valaistustöitä televisiokanavan konserttilähetyksiin", hän naurahtaa.

Mrad lähti oitis Kuwaitiin, kun Nokia tarjosi hänelle tietotekniikka-alan töitä. Myös enemmistö hänen opiskelukavereistaan on muuttanut ulkomaille, sillä Libanonin työmarkkinoilla ei ole tarjottavaa korkeasti koulutetuille ja useita kieliä sujuvasti taitaville nuorille.

Vuosittain 20 000 libanonilaista jättää kotimaansa. Vaurastuneet siirtolaiset lähettävät suvulleen ja yhteisöilleen rahaa, joka kattaa jopa viidenneksen Libanonin kansantuotteesta.

YK:n kehitysjärjestö UNDP käynnisti äskettäin Live Lebanon -projektin, jolla yritetään kerätä pitkin maailmaa hajaantuneilta siirtolaisilta rahaa maan kehittymättömille seuduille. Tarkoituksena on luoda toimeentulon mahdollisuuksia, jotta koulutettujen muuttovirta ulkomaille tyrehtyisi.

Paluumuutto eläkeiässä

Rikkaimmat siirtolaiset ovat rakentaneet kesäkodin synnyinmaahansa, muut lomailevat sukulaisten luona säännöllisesti. Viidesosa Libanonin matkailutuloista tulee siirtolaisilta.

”En tiedä synnyinmaahansa tiukemmin kiinnittynyttä siirtolaisväestöä. Libanonilaisille tuntuu olevan selviö, että eläkepäivät vietetään synnyinmaassa”, sanoo Marta Ruedas, UNDP:n maajohtaja Libanonissa.

Eläkepäiviin paluumuutto usein jääkin, sillä synnyinmaan poliittinen epävakaus ja pienet palkat eivät houkuta palaamaan aiemmin. Työpaikat ovat pääsääntöisesti matalapalkkaisilla palvelualoilla eli ravintoloissa, kaupoissa ja pankeissa.

”Maataloutta ei ole välitetty kehittää, ja muu teollisuus on olematonta”, Ruedas kertoo.

Toisaalta on ymmärrettävää, että elinkeinojen kehittäminen on jäänyt maassa, jossa kolmena viime vuonna on ollut vakavia aseellisia selkkauksia ja jossa hallitus on ollut enimmän aikaa halvaannustilassa, Ruedas selittää.

Johny Mrad, 26, palasi kotimaahansa jo puolentoista vuoden jälkeen.

”Tulin takaisin Kuwaitista lähinnä perheeni ja ystävieni takia. Tiedän kyllä, että muualla palkkani olisi parempi ja urakehitys nopeampaa", hän sanoo.

Äänioikeus ulkomailla

Joukkopako Libanonista ajoittui sisällissodan vuosiin 1975-1990, jolloin lähes miljoona kansalaista muutti Kanadaan, Eurooppaan ja Australiaan. Johny Mrad oli tuolloin vielä kauhistunut pikkupoika, joka pinkaisi tulitaukojen aikana leipäkauppaan.

Kun Mrad muutti Kuwaitiin kesällä 2006, Libanonissa puhkesi sota. Islamistinen Hizbollah-järjestö oli siepannut kaksi israelilaissotilasta, ja Israel päätti kostaa sotilaidensa kohtalon.

Israelin hyökkäys Libanoniin tuntui Senegalissa asti. Kaupat sulkeutuvat Dakarissa, kun pääkaupungin liike-elämää hallitsevat libanonilaiset kiirehtivät osoittamaan mieltään hyökkäystä vastaan. Libanonilaisten muutto Senegaliin töiden perässä alkoi jo 1800-luvun lopussa.

Libanonilaiset etsivät töitä myös Yhdysvalloista ja Etelä-Amerikasta. Moni päätyi Brasiliaan, jossa elää yhä suurin libanonilaisyhteisö.

Beirutilaisen yliopiston siirtolaisinstituutin johtaja Paul Tabar toivoo, että hajallaan asuvat libanonilaiset pelastaisivat heiveröisen demokratian. Heidän pitäisi vihdoin saada oikeus äänestää ulkomailla. Nyt puolueet ostavat ääniä maksamalla siirtolaisten äänestysmatkoja Libanoniin.

”Siirtolaiset ovat nähneet demokratian mallin asuinmaissaan eivätkä ole riippuvaisia täkäläisistä ahneista poliittisista johtajista. Siksi heillä olisi parhaat mahdollisuudet vaatia talouden kehittämistä ja loppua korruptiolle ja heimoajattelulle", hän sanoo.

Nykyisissä oloissa on vain hyvä, että maastamuutto on mahdollista, Tabar sanoo. Ongelmat olisivat isompia, jos vastavalmistuneet oleilisivat työttöminä Libanonissa.

Apua köyhemmille

Siirtolaiset tukevat rahalähetyksillään etenkin omia, sisäisesti tiiviitä heimoyhteisöjään. Druusit avustavat druusien hyväntekeväisyysjärjestöjä, ja kristityt lahjoittavat rahaa koulujensa rakentamiseen.

”Aiemmin lahjoituksia tuntui ohjaavan näyttävyys. Me yritämme ohjata rahat niin, että ne vaikuttavat”, Marta Ruedas kertoo Live Lebanon -projektista.

Projekti kattaa kymmeniä pienhankkeita, joissa painotetaan koulutusta, terveydenhuoltoa ja työpaikkojen luomista. Khraibet Jundin kylässä odotetaan rahaa uuden tien rakentamiseen.

”Tie yhdistäisi kylän ja oliivitarhat, ja sitä pitkin pääsisimme myös joelle hakemaan kasteluvettä”, kertoo kylän imaami Marwan al-Zohbi.

Nyt oliivitarhoille vie vain mutainen, talvisin käyttökelvoton kärrytie.

Lahjoittajat ja kylien paikallisneuvostot voivat ehdottaa UNDP:lle pienhankkeita. Yleensä ne ovat yksinkertaisia pienen budjetin ratkaisuja, joilla pelastetaan tai luodaan parikymmentä työpaikkaa.

Esimerkiksi Hasbayan kylässä odotetaan lahjoituksia teurastamon rakentamiseksi. Se toisi työpaikkoja ja mahdollisuuksia lihan jalostukseen.

Muuttovirta voi hidastua

Siirtolaiset voivat lahjoittaa Live Lebanon -projektiin rahaa internetissä, jossa he saavat myös seurata projektin edistymistä. He näyttävät tukevan mieluiten omia synnyinkyliään.

Entisten kyläläisten tuki näkyy esimerkiksi Khraibet Jundin lähistöllä Mismeshin kylässä, jossa terveysaseman yläkerta rakennettiin aikoinaan lahjoitusvaroilla. Nyt rahaa kerätään klinikan sydäntutkimuslaitteisiin.

UNDP korostaa vastaavansa yksin projektihallinnosta. Se haluaa vakuuttaa lahjoittajat siitä, että maan hallitukseen pesiytynyt korruptio ei vesitä projektia. Live Lebanon -projektin hallintaan kuuluu myös välttämätön tasapainoilu heimoyhteisöjen eli shiiojen, sunnien, kristittyjen ja druusien välillä.

Marta Ruedas toivoo, että yhä useampi nuori libanonilainen jäisi kotimaahansa. Hän uskoo, että muuttovirta voi hidastua muttei tyrehtyä.

”Tämä on pilottiprojekti koko maailmassa, joten meillä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä voimme kohtuudella odottaa”, hän sanoo.

Live Lebanon -projekti jatkuu vuosia. UNDP saattaa levittää mallia muihinkin maihin, jos se onnistuu vähentämään libanonilaisten maastamuuttoa.

 

Annu Passoja

Kirjoittaja on uutis- ja ajankohtaistoimituksen toimittaja Yleisradiossa.

Siirtolaisista toivotaan heiveröisen demokratian pelastajia.

Yli 200 miljoonaa ihmistä – eli kolmisen prosenttia maailman väestöstä – asuu pysyvästi synnyinmaansa ulkopuolella. Arviolta 10–15 prosenttia heistä oleskelee tulomaassaan laittomasti.

Valtaosa maailman siirtolaisista – eli 740 miljoonaa ihmistä – muuttaa oman maansa sisällä.

 Maailmapankki arvioi, että maailmalla työskentelevät siirtolaiset lähettivät viime vuonna kotimaihinsa 214 miljardia euroa. Se oli enemmän kuin kansainvälinen kehitysapu yhteensä.

(Kehitys-Utveckling 1.2010)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 5.3.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi