Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kambodža: Kulta alkuperäiskansaakin kalliimpaa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 1.3.2010

Kambodža: Kulta alkuperäiskansaakin kalliimpaa 

Kambodžan alkuperäiskansa bunongit häädettiin asuinmailtaan, kun Itä-Kambodžan metsistä löytyi kultaa ja jalopuita. 

Kaivinkoneet möyrivät punaisena pölisevää maata ja kasaavat kiviä suuriin röykkiöihin. Huivilla kasvonsa peittäneet miehet kiskovat paksuja puunrunkoja eteenpäin. Vain muutama vuosi aiemmin paikalla kiemurteli kapea hiekkatie, joka sadekaudella muuttui ajokelvottomaksi. Paikan eristyneisyys takasi, että Kaakkois-Kambodžassa asuva bunong-alkuperäiskansa sai elää perinteisiä tapojaan noudattaen: metsästäen ja keräten hedelmiä. Bunongit pysyivät koko ajan liikkeellä. Vähintään viiden vuoden välein he siirtyivät uudelle raivatulle alueelle. 

Viisi vuotta sitten kaikki muuttui. Kambodžan hallitus huomasi, että Mondulkirin alue alkoi olla Kambodzhan ainoita, joissa oli jäljellä himoittuja jalopuita. Alueelta löydettiin myös mineraaleja, kuten kultaa, mikä houkutteli alueelle kaivosyhtiöitä. Alkoi yksityisomistajien ja yritysten kilpajuoksu maan haalimiseksi. 

Kaivinkoneet muokkaavat maisemaa Mondulkirin pääkaupungissa Sen Monoromissa. Bunongien käyttämille alueille rakennetaan teitä ja siltoja, jotta yritykset voivat hyödyntää alueen luonnonvaroja aiempaa helpommin. Kuva: Minttu-Maaria PartanenKaivinkoneet muokkaavat maisemaa Mondulkirin pääkaupungissa Sen Monoromissa. Bunongien käyttämille alueille rakennetaan teitä ja siltoja, jotta yritykset voivat hyödyntää alueen luonnonvaroja aiempaa helpommin. Kuva: Minttu-Maaria Partanen

Huijatut maat 

”Kansaa huijattiin hävyttömästi”, bunongien parissa työskentelevän International Cooperation of Cambodia (ICC) -järjestön ohjelmapäällikkö Cheng Sophal sanoo tuohtuneena.

Alkuperäiskansojen tapaan bunongit eivät virallisesti omistaneet käyttämäänsä maata. Yritykset toivat heille sopimuksia, ja pyysivät kuittaamaan ne sormenjäljellä. Lukutaidottomat bunongit eivät tienneet, mitä sopimuksissa luki tai mihin he sitoutuivat. Sopimuksissa kansa luopui tietämättään oikeuksistaan maahan. Toisinaan heille tarjottiin nimellisiä korvauksia arvokkaasta maasta.

”Kun bunongit yrittivät palata mailleen, heidät häädettiin pois. He eivät ymmärtäneet, mikseivät saa enää käyttää alueita, joita heidän esi-isänsä ovat aina käyttäneet”, Cheng pudistaa päätään.

Nyt bunongit asuvat paikallaan metsien reunoille perustetuissa kylissä. Ympäröivät metsät on aidattu ja vartioitu. Maiden menettämisen myötä bunongit ovat vaarassa menettää elintapansa, kulttuurinsa ja toimeentulonsa. 

Alkuperäiskansan lukutaidottomuudesta hyötyy moni

Kaakkois-Kambodžassa toimiville järjestöille oli selvää, että bunongien aika oli käymässä vähiin. ICC halusi aloittaa lukutaidon opettamisen bunongeille. Aluksi hallitus vastusti hanketta. Lupa opetukselle saatiin vasta, kun järjestö lupasi opettaa bunongeille myös valtakieli khmeriä. Se helpottaisi hallituksen neuvotteluja kansan kanssa.

Trong None ei ole käynyt koskaan valtion koulua. Hän oppi lukemaan bunongia ja khmeriä 15-vuotiaana. Lukeminen on edelleen hyvin haastavaa. Kuva: Minttu-Maaria PartanenTrong None ei ole käynyt koskaan valtion koulua. Hän oppi lukemaan bunongia ja khmeriä 15-vuotiaana. Lukeminen on edelleen hyvin haastavaa. Kuva: Minttu-Maaria Partanen

”Hallitus on aina syrjinyt bunongeja. Vasta kun heidän maidensa arvo havaittiin, kansan olemassaolo huomattiin, Cheng kertoo. 

18-vuotias Trong None oppi lukemaan ICC:n tunneilla. Luku- ja laskutaito ovat hänelle tärkeitä, sillä tyttöjen tehtävä on myydä bunongien tuotteita markkinoilla.

”Kun ennen pyysin tuotteesta 500 rieliä, otin vastaan minkä tahansa rahan, koska en ymmärtänyt rahan arvoa. Nyt tiedän, että jos saan vain 200 rieliä, minun on pyydettävä lisää rahaa”, Trong kertoo.

Bunongit elivät vuosikausia vaihdantataloudessa, joten heidän myymiään tuotteita on ostettu pitkään pilkkahintaan. Ulkopuoliset pystyivät lunastamaan bunongien maat suurilla voitoilla, sillä näillä ei ollut käsitystä käyvästä hinnasta. 

Vaikka luku- ja laskutaito on parantunut bunong-kylissä, kansa on kaukana siitä, että he pystyisivät vaatimaan alkuperäiskansoille kuuluvia oikeuksiaan. Bunongien elinolot ovat heikentyneet jatkuvasti viime vuosina.

”Ennen oli paremmin. Meillä oli jopa liikaa ruokaa. Metsästimme säännöllisesti lihaa, suuria eläimiä. Nyt metsissä ei ole enää jäljellä villieläimiä, emmekä saa liikkua alueella”, 50-vuotias rouva Dang muistelee. Dang kertoo, että ruuasta on nykyisin jatkuva puute. Dang toivoo, että lukutaitoiset bunong-nuoret voisivat parantaa tulevaisuudessa kansan tilannetta ja hankkia takaisin menetetyt maat. 

Minttu-Maaria Partanen, Sen Monorom/Kambodža

Kambodžan alkuperäiskansat

Kambodžassa elää 14,8 miljoonaa ihmistä. Kambodža on Kaakkois-Aasian etnisesti yhtenäisimpiä maita. 

90 prosenttia kansasta kuuluu valtaväestö khmereihin. Vietnamilaissyntyisiä on noin viisi prosenttia ja kiinalaisia prosentti. Alkuperäiskansoihin ja muihin pieniin etnisiin ryhmiin kuuluu neljä prosenttia kambodžalaisista. 

Kambodžan alkuperäiskansat asuvat vuoristoalueilla maan koillis- ja kaakkoisosissa. Pieniä alkuperäiskansoja kutsutaan yhteisnimellä khmer loeu. Kansoja on kymmenkunta ja niihin arvellaan kuuluvan noin 100 000 ihmistä. 

Suurin osa alkuperäiskansoista tunnustaa animistisia uskontoja. Kambodžan valtauskonto on buddhalaisuus, jota lähes 90 prosenttia kansasta tunnustaa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka vieraili Kambodžassa ulkoministeriön toimittaja-apurahan turvin alkuvuonna 2010.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 1.3.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi