Maailmassa ostettiin vuonna 2008 käsittämätön määrä erilaisia kulutustavaroita: 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta. Tuoreessa Maailman tila 2010 -raportissa pohditaan, voiko hyvä elämä olla mahdollista ilman kerskakulutusta.
Worldwatch-instituutin julkaiseman raportin aihe on Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan. Raportti toteaa, että kulutukseen nojautuva yhteiskuntamalli on käymässä mahdottomaksi, ja mikäli ihmiskunta aikoo olla maapallolla myös tulevaisuudessa, on sen löydettävä uusi, kestävämpi elämäntapa.
Yksittäiset kuluttajat, opetusala, liike-elämä, valtiovalta, media ja kansalaisjärjestöt voivat edistää tätä välttämätöntä muutosta joskus hyvinkin arkisilla mutta tärkeillä valinnoilla.
Raportissa nousevat esiin eri teemat, kuten ajankäyttö, työelämässä jaksaminen, lähiruoka, terveydenhoito, kasvatuksen kysymykset sekä kulttuurin ja perinteiden merkitys.
Kestävä kulttuuri auttaa maapalloa voimaan paremmin, minkä lisäksi ihmisten elämänlaatu paranee, kun se ei pyöri rahan ja kulutuksen ympärillä.
Kulutustavat syntyvät
jo lapsuudessa
Raportissa puhutaan myös kasvatuksen ja koulutuksen vaikutuksesta ihmisen kulutustottumuksiin. Tavat, arvot ja mieltymykset muotoutuvat pitkälti jo lapsuudessa, vaikka myöhempikin koulutus jättää jälkensä.
Raportti esittää, että varhaisopetuksen kolmen kulmakiven – lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen – lisäksi lasten pitäisi perehtyä seitsemään tärkeään periaatteeseen, joita ovat niukkuus, uusiokäyttö, kierrätys, luonnon kunnioitus, harkinta, kunnostus ja vastuu. Lapsuudessa saatu kosketus luontoon lisää monien ihmisten ympäristötietoisuutta.
Lapsilla tulisi olla päiväkodeissa, kouluissa, perheissä ja mediassa roolimalleja, jotka tekevät näistä arvoista näkyviä ja eläviä. Lapsen ensimmäinen opettaja on perhe. Perheellä on suuri merkitys pienen lasten asenteiden, arvojen, käyttäytymisen, tapojen ja taitojen muokkaajana.
Varhaiskasvatuksen vahvuuksiin kuuluu muun muassa omakohtaisen kokemisen, ulkona luonnossa tapahtuvan oppimisen ja monialaisuuden korostaminen. Niistä voi olla mallia myös muulle opetusalalle.
Lapsella on oikeus leikkiin, mikä on lapsen hyvinvoinnin perusta. Leikki edistää demokraattisille yhteisöille välttämättömiä ominaisuuksia, kuten uteliaisuutta, järkeilyä, empatiaa ja solidaarisuutta. Lapsuuden kaupallistuminen uhkaa hyvinvointia, kun lapset saadaan markkinoinnin avulla uskomaan, että he tulevat onnellisiksi vain ostamalla tavaroita, vaikka tarvitsisivat itse asiassa luovaa leikkiä ja aikaa kehittääkseen itsetuntoaan ja keksiäkseen mielekästä toimintaa.
Työajan lyheneminen
tuo paljon etuja
Monen ympäristöongelman taustalla on ajankäyttö. Aika ja luonnonvarat ovat pitkälti vastinpareja. Kun asiat tehdään nopeasti, ne kuluttavat enemmän maapallon voimavaroja. Kiireisten kotitalouksien ja yhteiskuntien ekologinen jalanjälki on yleensä melko suuri.
Pitkä työaika ohjaa tuottavuuden kasvua lisätuotantoon ja -kulutukseen, mikä kuormittaa ympäristöä. Kiireiset ihmiset elävät usein myös luonnonvaroja kuluttavasti.
Myös ihminen hyötyy lyhyemmästä työajasta, sillä pitkät työpäivät synnyttävät stressiä, heikentävät perheiden yhteenkuuluvuutta ja sosiaalisia suhteita sekä aiheuttavat sosiaalista ja henkistä pahoinvointia. Monet käyttävät lisääntyneen vapaa-ajan elämänlaadun parantamiseen ja opettelevat säästämään, harrastavat liikuntaa sekä vaalivat suhteita perheenjäseniin ja ystäviin.
Vähemmän voi olla enemmän. Pyrkimys yksinkertaiseen elämäntapaan on jo vanhaa perua. Luopumalla rahan ja omaisuuden tavoittelusta voi saada paremman elämän, mikä tukee myös kestävää kehitystä.
Maapallo-oikeudet ihmisten
oikeuksien edelle
Raportissa nostetaan myös esille käsite maapallo-oikeudet. Tässä oikeusjärjestelmää tarkastellaan koko maapallon eloyhteisön näkökulmasta ja yhteisön eri osapuolten oikeudet saatetaan keskenään tasapainoon, mihin pyritään jo ihmisyhteisöissä.
Tällä hetkellä ihmisten oikeudet – ja erityisesti yritysten oikeudet – ylittävät kaikkien muiden eliöiden oikeudet. Ihminen on kuitenkin muiden lajien tavoin osa luonnon järjestelmää ja täysin riippuvainen siitä. Pitkällä aikavälillä ihmiskunta ei selviä pilaantuneessa ympäristössä sen paremmin kuin kala saastuneessa vedessä.
Riitta Saarinen
Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja.
Jaa kirjanmerkki