Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomalaismiehen tie idealistista siirtomaaherraksi - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 25.1.2010

Suomalaismiehen tie idealistista siirtomaaherraksi

Suomalaisilla oli osuutensa siirtomaa-ajan julmuuksissa, vaikka aiheesta harvoin puhutaankin. Siirtomaakoneiston osaksi päätyi muun muassa 1900-luvun alussa Belgian Kongossa työskennellyt Akseli Leppänen, joka tarttui lopulta itse ruoskaan siirtomaaherrojen tapaan. Akselin tarina nähdään ohjaaja Jouko Aaltosen tuoreessa dokumentissa Kongon Akseli.

Kongon Akseli, kuva: DocPointKongon vesireiteillä liikennöivillä laivoilla työskentelikin parisataa suomalaista konemiestä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Ohjaaja Jouko Aaltosen dokumentti kertoo Akseli Leppäsen tarinan. Kuva: DocPoint

Aaltonen haluaa uusimmalla elokuvallaan kiinnittää huomiota suomalaisten osuuteen kolonialismissa.

"Suomalaiset olivat vähintäänkin todistajina yhdessä maailmanhistorian verisimmistä tragedioista. Aihe on jäänyt tuntemattomaksi", hän sanoo.

Aaltonen on aiemmin ohjannut muun muassa Siperian alkuperäiskansoista ja 1970-luvun laululiikkeestä kertovia dokumentteja. Kongon Akseli syntyi, kun Aaltonen löysi Akselin päiväkirjat Siirtolaisuusinstituutin arkistoista etsiessään elokuvan toisen käsikirjoittajan, historioitsija Seppo Sivosen kanssa tietoa Kongossa siirtomaa-aikana palvelleista suomalaisista. 

Akselin huolelliset kuvaukset viehättivät Aaltosta, joka halusi kertoa tarinan kolonialismista yhden ihmisen näkökulmasta.

"Akseli teki vaikutuksen siksi, että hän voisi olla kuka vain. Hän oli hyvin tavallinen, vilpitön, kunniallinen suomalainen", Aaltonen sanoo.

Päiväkirjoista, valokuvista ja muusta arkistomateriaalista sekä nyky-Kongosta kuvatusta materiaalista syntyi dokumentti Kongon Akseli, joka esitetään tällä viikolla pidettävillä Helsingin Docpoint-festivaaleilla.

Koneiston osana

Kongon siirtomaahistoria on synkkä. Kongon vapaavaltion perusti vuonna 1885 Belgian kuningas Leopold II, joka teki maasta oman liikeyrityksensä. Leopold riisti häikäilemättä maan runsaita luonnonvaroja ja pakotti kongolaiset orjatyöhön. Alueen väestöä kidutettiin, silvottiin ja teloitettiin, heitä raiskattiin ja heidän kyliään poltettiin. 40 vuodessa jopa puolet maan väestöstä – noin 10 miljoonaa ihmistä – kuoli.

Suomalaisiakin tarvittiin valtavan siirtomaakoneiston pyörittämiseen. Palkka oli hyvä ja Suomessa meneillään taantuma. Niinpä Kongon vesireiteillä liikennöivillä laivoilla työskentelikin parisataa suomalaista konemiestä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

"Jokilaivat olivat käytännössä suomalaisten käsissä", Aaltonen kertoo.

Akseli Leppäsen saapuessa Kongoon 1910-luvun alussa maa oli siirtynyt Belgian valtion hallintaan ja pahin terrorin aika oli jo ohi. Riisto oli kuitenkin arkipäivää, eikä suomalaismies voinut välttyä sen vaikutuksilta.  

Elokuvaohjaaja Jouko Aaltonen, kuva: Teija LaaksoSiirtomaahistoriasta pitäisi puhua avoimesti, sanoo dokumenttiohjaaja Jouko Aaltonen. Kuva: Teija Laakso

Aaltosen dokumentti onkin paitsi tarina Kongosta, myös tarina suvaitsevaisen suomalaismiehen muutoksesta. Elokuvassa esitettävistä päiväkirjamerkinnöistä käy ilmi, että aluksi Kongoon saapunut Akseli ihasteli afrikkalaisten luonnonmukaista elämäntapaa ja kauhisteli niskuroivien kongolaisten epäinhimillistä kohtelua. Pian hän osallistui kuitenkin itsekin ”neekerinpieksäjäisiin”.

Aaltonen uskoo, että mies yksinkertaisesti muuttui ympäristönsä kaltaiseksi. Olot olivat suomalaisillekin raskaat ja väkivalta muutenkin paljon hyväksytympää kuin nykyisin. Akselinkin oli siis vaikea nähdä toimintansa moraalisia ongelmia.

"Nykyihminen voi oppia Akselilta sen, että omaan maailmaan ja omaan toimintaan on hyvä ottaa etäisyyttä", Aaltonen toteaa.

Avoin keskustelu puuttuu

Siirtomaa-ajat ovat takanapäin, mutta Kongon surullinen tarina jatkuu yhä. Vuonna 1960 itsenäistynyt maa ponnistelee verisen sisällissodan ja köyhyyden kourissa. Aaltosen mukaan myöskään siirtomaaisäntä Belgia ei ole toipunut traumoista: maan siirtomaahistoriasta ei mielellään puhuta ja akateemikot väittelevät edelleen siitä, oliko 10 miljoonan kongolaisen kuolemassa edes kyse kansanmurhasta.

"Siirtomaahistoriasta pitäisi ryhtyä puhumaan avoimesti. Avointa, kypsää dialogia ei vielä käydä", Aaltonen toteaa.

Myöskään Suomi ei hänen mukaansa voi pestä käsiään siirtomaa-ajan tapahtumista. Suomi oli muiden maiden tavoin mukana maailmantaloudessa ja käytti siirtomaiden raaka-aineita.

"Kyllä meillä on valkoisen miehen taakka. Olisi itsepetosta väittää muuta."

Monelle suomalaiselle näkemys on uusi. Aaltonen haluaakin kritisoida nykysuomalaisten mielikuvaa Suomesta lintukotona.

"Täällä ajatellaan, että kaikki paha on muualla eikä meillä ainakaan kolonialismin kanssa ole mitään tekemistä. Se ajatus on väärä. Maailma oli globaali jo ennen kuin sana globaali edes tuli käyttöön", Aaltonen sanoo.

Teija Laakso / maailma.net

Kongon Akseli esitetään Docpoint-festivaalilla lauantaina 30.1.2010
. Dokumentti on saanut 10 000 euroa ulkoministeriön tv-tuotantotukeavuonna 2008.
 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Muualla verkossa

Päivitetty 27.1.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi