Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Uhreista tuli pahantekijöitä - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 22.1.2010

Uhreista tuli pahantekijöitä

Siirtomaavallan jälkeinen elämä eteläisessä Afrikassa näyttää pitkälti samalta kuin siirtomaavallan aikana, sanoo Dag Hammarskjöld -säätiön toiminnanjohtaja Henning Melber. Väkivaltainen vapautustaistelu on muokannut uusien johtajien käsitystä politiikasta ja vallankäytöstä.

Henning MelberHenning Melberin mukaan Namibian demokratia on vaikeuksista huolimatta ottanut myös edistysaskeleita: "Voin sanoa nämä samat asiat myös Namibiassa, se on jo saavutus!" Kuva: Vuokko Ritari.

”Olisi epäreilua unohtaa menneisyys, sillä menneisyys elää nykyisyydessä.” Ruotsalaisen Dag Hammarskjöld -säätiön toiminnanjohtaja Henning Melber. Melberin neuvo kannattaa pitää mielessä, jos haluaa ymmärtää eteläisen Afrikan maiden demokratian erityispiirteitä.

Saksalaissyntyinen Namibian kansalainen Henning Melber toimi vuosina 2000–2007 Pohjoismaisen Afrikka-instituutin tutkimusjohtajana Uppsalassa. Sitä ennen hän johti namibialaista riippumatonta taloustutkimuslaitosta NEPRUa Namibian pääkaupungissa Windhoekissa. Melber liittyi Namibian vapautusliikkeeseen SWAPOon vuonna 1974 ja on edelleen puolueen jäsen.

Suomen vierailullaan hän muun muassa luennoi toimittajille ja muille kiinnostuneille eteläisen Afrikan demokratian erityispiirteistä ulkoministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston tiloissa.

Sota muokkaa ihmisiä myös sodan päätyttyä

Melber esitti hyvin kriittisiä näkemyksiä eteläisen Afrikan demokratian kehityksestä siirtomaavallasta vapautumisen jälkeen. Angolaa, Mosambikia, Namibiaa, Zimbabwea ja Etelä-Afrikkaa ovat aina – enemmän tai vähemmän laillisista – vallankaappauksista lähtien hallinneet entiset siirtomaavallan vastaiset vapautusliikkeet.

”Vapaustaistelun aikaan monet luulivat, että taistelu siirtomaavaltaa ja rotusortoa vastaan olisi ollut myös taistelu monipuoluedemokratian, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien puolesta. Näin ei kuitenkaan ollut”, Melber totesi kuulijoilleen.

Kun entiset vapautusliikkeet pääsivät valtaan, maan johtopaikoille nousi poliitikkoja, jotka ajattelivat kuin sotilaat. Ihmiset jaettiin voittajiin ja häviäjiin, ja poliittinen toiminta perustui käskyvaltaan ja tottelevaisuuteen. Se ei ole kovin hyvä kasvualusta demokratialle ja hyvälle hallinnolle.

”Väkivalta muuttaa niin uhrinsa kuin tekijänsäkin.”

Vastarintaliikkeet omaksuvat usein väkivaltaisia selviytymiskeinoja, kun he taistelevat sortohallitusta vastaan. Toimintakulttuuri ikävä kyllä juurtuu syvälle ja sitä ruokitaan koko ajan. Melberin mukaan voi kysyä, onko syrjäytetyn vallan ja uuden poliittisen järjestelmän välillä todellista eroa.

Historian loppu

Vihamieliset suhteet entisten vapautusliikkeiden ja uusien poliittisten oppositiopuolueiden välillä on piirre, joka yhdistää Zimbabwea, Namibiaa ja Etelä-Afrikkaa. Lokakuussa 2008 Etelä-Afrikan ANC:n nuorisosiiven edustaja piti SWAPON kokouksen kutsuvieraana puheen, jossa hän viittasi oppositioon sanoin: ”Tuhotkaa nämä poliittiset torakat, ne ovat keittiössänne”.

Henning Melberin yleisöHenning Melberiä saapui kuuntelemaan muun muassa toimittajia ja eteläisen Afrikan maista kiinnostuneita. Kuva: Vuokko Ritari.

”Kaikilla, joilla on vähänkään tietoa lähihistoriasta ja erityisesti Ruandan kansanmurhasta, kulkee tällaista vihapuhetta kuullessaan kylmät väreet selkää pitkin”, Melber kuvaili.

Melberin mukaan vapautusliikkeet näkevät siirtomaavallan päättymisen ja oman valtaannousunsa ”historian loppuna”. Mikä tahansa poliittinen vaihtoehto, joka nousee vapautusliikkeen ulkopuolelta, on petturuutta. Tämä asenne selittää myös vahvan siteen Zimbabwen Robert Mugaben hallinnon ja Angola, Mosambikin, Namibian ja Etelä-Afrikan hallitusten välillä.

”Kaikki poliittiset vaihtoehdot, jotka nousevat pettymyksestä siirtomaa-ajan jälkeiseen elämään, leimataan osaksi uusimperialistista salaliittoa, jonka tavoitteena on sabotoida saavutettu itsenäisyys”, Melber sanoi.

Nämä hallitukset eivät tule ajatelleeksi, että heidän omat puutteensa voisivat olla syynä opposition vahvistumiseen.  

”Afrikkalaista” vapautusliikettä ei ole

Henning Melber muistutti, että afrikkalaiset vapautusliikkeet eivät kuitenkaan ole yhtään erikoisempia kuin muutkaan maailman sortovaltaa vastaan taistelevat liikkeet.

”Meidän ei pidä asettaa itseämme moraalisesti afrikkalaisten yläpuolelle. Ei pidä sanoa ’tyypillinen afrikkalainen vapautusliike’. Sellaista ei ole.”

Tässä yhteydessä Melber muistutti suomalaista kuulijakuntaansa myös vain muutama vuosikymmen sitten Suomea hallinneesta yksinvaltiaasta, presidentti Urho Kekkosesta.

Kenelle länsimaiden tuki nyt kuuluu?

Melberin mukaan siirtomaavallan jälkeen valtaan nousseiden vapautusliikkeiden vajavaisuuksia listattaessa tulisi myös tarkastella niitä, jotka liikkeitä tukivat. Länsimaat alkoivat vasta 1990-luvulla tunnustaa vallankumousliikkeiden huonot puolet.

”Silloin kun he taistelivat kansallisen itsemääräämisoikeutensa ja rotuerottelun hävittämisen puolesta, he ansaitsivat tukemme. Mutta entä nyt – kenelle länsimaiden solidaarisuus nyt kuuluu?”

Laura Rantanen

Namibia on vaarassa taantua

Vapautusliike SWAPOn ihmisoikeusloukkauksia on vähätelty, sanoo SWAPOn pitkäaikainen jäsen, Dag Hammarskjöld -säätiön toimitusjohtaja Henning Melber. 1980-luvulla järjestö vangitsi tuhansia omia jäseniään vankityrmiin Etelä-Angolassa syyttäen heitä vakoilusta Etelä-Afrikan hyväksi. Nämä ihmiset menettivät vapautensa ilman oikeidenkäyntiä. Monet heistä eivät selvinneet kidutuksesta.

Pehmeä siirtyminen itsenäisyyteen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa teki Namibiasta afrikkalaisen demokratian mallioppilaan. SWAPO on ollut käytännössä yksin maan johdossa siitä asti, kun se ensin vuoden 1994 vaaleissa saavutti 2/3 enemmistön ja myöhemmin 1999 ja 2004 ¾ enemmistön.

Demokratia Namibiassa tuntuu olevan melko yksipuolinen kuvio.

Sen jälkeen kun uusi oppositiovoima RDP syntyi loppuvuodesta 2007, Namibia on kokenut poliittisen väkivallan aallon ja tähän asti täysin ennenkuulumaton vihapuhe on kaikunut poliitikkojen puheissa. Ennen marraskuussa 2009 järjestettyjä parlamentti- ja presidentinvaaleja uuden opposition ei ole sallittu kampanjoida vapaasti, sillä SWAPO on julistanut omikseen tiettyjä julkisia alueita, missä kukaan muu ei saa kampanjoida.

”SWAPO oli paljon kykenevämpi ja halukkaampi kansakunnan rakennukseen, kun sillä oli vain 2/3 enemmistö, kuin nyt”, Melber sanoi Helsingissä vieraillessaan. ”Vaikka saavutuksemme ovatkin huomattavia, me emme lunastaneet lupauksiamme tavalliselle kansalle. Köyhiä on enemmän kuin ennen, HIV/AIDS jyllää ja ihmisten on vaikea löytää työtä.”

”Aikapommi tikittää”, Melber päätti luentonsa

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Päivitetty 26.1.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi