Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Toisenlainen paluumuutto - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 28.12.2009

Toisenlainen paluumuutto 

Kesällä 2007 tuhoutuneen Nahr el-Baredin jälleenrakennus on vasta alussa Libanonissa. 

Muovinauhalla eristetty joutomaa kasvaa vain yhdenlaista pensasta, voi siis päätellä että maisema on tuore. Sitä ei voi aavistaa, että paikalla oli aiemmin kerrostaloa vieri vieressä. Kesän 2007 taisteluissa tuhoutuneen pakolaisleirin vanhan osan viimeisetkin rippeet on lanattu historiaan. 

Tania Muti ja Fadi Kanaan, kuva: Annu PassojaTania Muti ja Fadi Kanaan ovat odottaneet hallituksen lupaamaa jälleenrakennusta jo yli kaksi vuotta. Kuva: Annu Passoja

Pohjois-Libanonissa sijaitsevan Nahr el-Baredin uudemmassa osassa kranaattien kalvamat talonrangat seisovat yhä ilman ulkoseiniä. Kasaan painuneiden naapuritalojen betonimurskasta erottuu punainen muovituoli ja kirjava matto. Muutamat talot ovat säilyneet jotakuinkin ehjinä. Yhdestä oviaukosta hymyilee nuori nainen. Tania Muti pyytää oikopäätä peremmälle, kardemummakahville. Ne juodaan muovituoleilla eteisessä, pienet ikkunat katon rajassa eivät juuri valoa päästä kahden huoneen asuntoon. 

"Tulimme tänne neljä kuukautta sitten odottamaan oman kotimme korjausta. Sydän on täällä, niin hankalaa kuin tämä onkin", Tania kertoo. Hammasteknikoksi opiskellut puoliso Fadi on kantanut työkseen laatikoita sekatavarakaupassa. 

24-vuotias perheenäiti muistaa lämmöllä leiriä, jossa syntyi: Nahr el-Bared oli eloisa pikkukaupunki, tripolilaiset tapasivat tulla halvoille ostoksille leirin kauppakujille. Silloin töitä riitti tekevälle. 

Odottamattomia vieraita 

Kolmisen vuotta sitten tapahtui outoja. Isän pakeille tuli vuokra-asunnon etsijöitä. 

"He sanoivat etsivänsä asuntoa perheelleen, mutta emme me koskaan naisia tai lapsia nähneet." 

Leirille asettui syyrialaisia, saudeja, libanonilaisia, asukkaat kertovat nyt - olihan leiri vielä tuolloin avoin ulkopuolisen tulla. Jotkut paikallisista viihtyivät heidän kanssaan ja pian uutiset kertoivat leirille pesiytyneestä Al Qaeda -henkisestä ryhmästä nimeltä Fatah al-Islam. Armeija päätti iskeä. 

Nuoripari muistaa lamauttavan pelon, ja sen kun he pakenivat tuolloin 2-vuotias esikoispoika kainalossa tykkitulen hetkeksi tauottua. Oli niitäkin, jotka kävelivät paljain jaloin 15 kilometrin päähän Beddawin leiriin. Abeer Othman, syntyperäinen beddawilainen, muistaa kyllä viikot jolloin Beddawin asukasluku kaksinkertaistui. 

"Minun kolmen huoneen asuntooni ahtautui 40 sukulaista", hän puistelee päätään. Joukko siirtyi pian toisen sukulaisen luokse, ja siellä he ovat jo kolmatta vuotta - joka huoneessa yksi perhe. 

Siskonpetejä ja perheriitoja 

Sosiaalityöntekijänä Abeer tietää mitä tilanahtaus muun kurjuuden päälle tarkoittaa: kireyttä ja perheriitoja. On aina helpotus, jos joku pakkaa patjansa ja lähtee. 

Koulun lattialle majoittunut Tanian pieni perhe näki al-Jazeeran uutisista, kuinka koti murskautui rakettisateessa. Tuhon totaalisuus paljastui kolmen kuukauden taistelujen laannuttua: 400 kuollutta, 30 000 koditonta, lähes täydelleen murskattu leiri. Harvat henkiin jääneet islamistisissit yrittivät turhaan pakoilla kukkuloilla. 

Islamistisissien pesiytymistä pelättiin Beddawissakin.

"Mutta jos leirin turvallisuuskomitea kuulee, että täällä pyörii ulkopuolisia, se puuttuu heti asiaan", Abeer luottaa. Juuri nyt tilanne tuntuu melko turvalliselta. 

Leirien turvallisuus on Libanonin hallituksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti palestiinalaisten omalla vastuulla. Turvallisuusjoukkoihin kuuluu jäseniä kaikista poliittisista ryhmistä: Fatahista, Hamasista, PFLP:stä - keskenään kilpailevia järjestöjä riittää. 

Armeijan uudet keinot 

Nahr el-Baredissa vanha käytäntö ei enää päde. Armeija ei päästä raunioleiriin ketään ilman lupalappua, ei edes leirin asukasta. Kulku käy metallinpaljastimen kautta, panssarivaunujen ja betoniesteiden editse. Asiantuntijat arvioivat armeijan nyt testaavan, voisiko se näillä keinoin kontrolloida muitakin pakolaiskaupunkeja, joiden kurjuuden ymmärretään synnyttävän turhautunutta taistelijareserviä. 

Vartioitavaa ei sotilailla paljoa ole. Vasta puolet asukkaista on palannut, heistä useimmat asuvat 18 neliön väliaikaisparakeissa, kesällä paahtavissa ja talvella kalseissa. Hallituksen lupaama jälleenrakennus käynnistyi monien viivytysten jälkeen heinäkuussa keskeytyen lähes saman tien, kun alueelta löytyi roomalaisraunioita. Leirillä ihmetellään, miten arkeologiasta tuli yhtäkkiä elämää tärkeämpää, kun toisaalla raunioita ”käytetään kaatopaikkana.” 

YK:n pakolaisjärjestö UNRWA on saanut kokoon vasta kolmasosan historiansa suurimpaan rakennusprojektiin tarvitsemistaan rahoista. Kaikki eivät edes usko jälleenrakennukseen. Osa leiriläisistä ajattelee armeijan hyökänneen varta vasten päästääkseen leiristä kertaheitolla eroon. Kujille viimein ilmestyneet rakennusmiehet antavat kuitenkin ainakin Tanialle toivoa entisaikojen paluusta Nahr el-Barediin.  

Annu Passoja / Nahr el-Bared

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi