Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Beirutin juoksujuhlan salaiset sankarit - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 8.12.2009

Beirutin juoksujuhlan salaiset sankarit

Aamu on sarastanut Beirutissa tihkusateisena. Vaivoin koossa pysyvät lapsilaumat lähestyvät lähtöviivaa: sydäntautia sairastavat punaisissa paidoissa, partiolaiset sinisissä huiveissa. Tunti maratonin lähtölaukauksen jälkeen starttaa viiden kilometrin minimaraton.

Lähtöportille kiirehtii myös Bahijah el-Masri, hänen valkoisen t-paitansa selkämyksessä lukee ”Extreme Survival Team”. Sievääkin sievempi 11-vuotias on erityisolosuhteiden taitaja vailla vertaa. Hän on kolmannen polven palestiinalaispakolainen, ja hänen kotinsa on rähjäinen entinen sairaala Shatilan pakolaisleirin kupeessa. Vasta hiljattain asunnoiksi muuttuneisiin sairaalahuoneisiin tehtiin ikkunat ja vessat. 

Bahijah katsoo silmät loistaen taivaalle, jossa leijailee vihreä rykelmä karanneita ilmapalloja.

"En ole syönyt aamulla mitään, ei vain ollut nälkä", aamuviideltä herännyt Bahijah kertoo ja tunnustaa jännittävänsä. Tyttö tanssii palestiinalaisten perinnetanssi debkeä ja käy näytelmäkerhossa, mutta erityisen hyvä hän tietää olevansa juoksussa. 

"Minä voin juosta vaikka näissä", tyttö esitteli edellispäivänä farkkujaan ja pitkävartisia nahkasaappaitaan. Tästäkin huolimatta hän vaikuttaa nyt tyytyväiseltä puhtaanvalkoisiin Adidas-tossuihinsa.

Bahijah el-Masri (vas.) ja ystävä Beirutin maratonilla. Kuva: Annu PassojaBahijah el-Masri (vasemmalla) on harjoitellut viikoittain Suomen ulkoministeriön tukeman Beit Atfal Assamoud -järjestön liikuntaryhmässä. Kuva: Annu Passoja

Suomalaispalestiinalaista liikunnan iloa

Tossut, t-paidat ja lippalakit ovat kymmenien suomalaisten lahja palestiinalaislapsille, kaikille niille lapsille kymmeneltä eri leiriltä, jotka halusivat osallistua maata yhdistävään juoksujuhlaan. Idean äiti, palestiinalaisleireillä töitä tehnyt psykologi Kirsti Palonen kertoo, että edellisvuonna lahjoitusvaroilla saatiin maksettua vain lasten osallistumismaksut. Tänä vuonna Psykologien Sosiaalinen Vastuu sai kerättyä eurot myös satoihin tossupareihin ja paitoihin. 

H-hetken lähestyessä Bahijah arvelee keskittyvänsä juoksuun niin, ettei siinä sivuille vilkuilla eikä ystävien kanssa hihitellä. Aivan liian ison t-paidan alla on vaaleanpunainen neule, tukka on tiukasti poninhännällä. Bahijah on harjoitellut viikoittain Suomen ulkoministeriön tukeman Beit Atfal Assamoud -järjestön liikuntaryhmässä. Jos ei sada, lapset kuljetetaan läheiselle stadionille. Ja jos sataa, hypitään hyppynarulla sisällä. 

Jos Bahijahilla olisi matkaan pinkaistuaan aikaa katsella sivuilleen, hän näkisi elegantisti restauroidun ydinkeskustan, jonka katukahvilat ja kukka-asetelmat ovat toisesta maailmasta kuin Shatilan jätekukkuloita tonkivat vuohet. Hän näkisi vilkkaan Hamran kauppakadun – eihän siitä ole kuin muutama kilometri tytön kotiin, mutta hän kertoo käyneensä siellä vain kerran. 

Tämä kuhisevan kaupungin odottama maratonpäivä 6.12 on niitä harvoja hetkiä, jolloin Bahijah ystävineen saa olla niin kuin muut. Nyt he voisivat nähdä sen auringon, jonka säteet eivät ulotu betonitalojen väliin liiskatuille ahtaille kujille. Ja mikä vielä parempaa, nyt palestiinalaistyttö voi näyttää, kuka tässä kaupungissa osaa juosta. 

Vaatimaton palkintoseremonia

Keskittyminen lienee mennyt nappiin, sillä tuskin on neljääkymmentä minuuttia kulunut kun vaaleanpunaiset hihat heiluvat kohti maalia. Bahijah ei puuskuta, mutta hengittää hetken. Siemaisee vesipullosta, ja hymyilee leveästi. 

"Juoksin koko matkan", hän toteaa ja saa palkinnon vaatimattomammin menoin kuin ansaitsisi. Hän hakee väentungoksessa pikkuisen muovipussin, repäisee sen auki ja pujottaa mitalin kaulaansa. 

Moni kaveri on vielä matkalla, uupuneena hölkkäämässä tai kävelemässä. Suomalaisen kannustusjoukon kannatteleman Palestiinan lipun alla moni heistä hidastaa. Suomalaiset saavat aurinkoisen hymyn, hihkaisun ”I am palestinian.” 

Puoliltapäivin täpötäydet bussit lähtevät takaisin Nahr el-Barediin, Beddawiin, Shatilaan. Bahijahia odottaa kotona kaksi siskoa ja veli. Synnynnäistä maksasairautta sairastava Bajihah lienee köyhän perheen ylpeys, aktiiviseksi kehuttu tyttö. Hänet opettaja poimi näytelmäkerhon Englannin matkalle ja hän se lausui tervetulosanat suomalaisryhmälle. Aika sankaritar. 

Annu Passoja / Beirut

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Päivitetty 9.12.2009


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi