Naiset eivät yksin onnistu ajamaan oikeuksiaan. Myös miehet on saatava työhön mukaan, totesi pakistanilainen Tanveer Jahan Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön seminaarissa tiistaina.
Pakistanissa naiset elävät äärimmäisissä todellisuuksissa. Osa naisista vaikuttaa yhteiskunnan huipulla politiikassa, bisneksessä, tiedemaailmassa ja kansalaisjärjestöissä. Osa taas selviytyy lohduttomassa köyhyydessä, vailla sanansijaa omaan elämäntarinaansa.
”Naisten yhteiskunnallinen liikkumatila on viime aikoina kaventunut. Köyhimmän enemmistön ahdinkoa kuvaa se, että naisen on helpompi perustaa ylellinen vaateputiikki kaupunkiin kuin vihanneskoju maaseudulle”, kertoo pakistanilainen tutkija ja ihmisoikeusaktivisti Tanveer Jahan, joka johtaa Democratic Commission for Human Development -järjestöä.
Perinteisessä patriarkaatissa nuoret tytöt pakotetaan varhain naimisiin, myös ulkomailla pakistanilaisyhteisöissä. Samalla naisia tapetaan ja piestään miesten loukatun kunnian nimissä.
”Pakistanin lainsäädäntö on sekoitus maallista ja islamilaista oikeutta. Esimerkiksi raiskaus tulkitaan aviorikokseksi ja siten häpeäksi naisen miespuolisille sukulaisille. Se voidaan sovittaa naisen murhalla, mikä on valtiolle kuulumaton yksityisasia”, Jahan selvittää.
Hän huomauttaakin, ettei lukuisilla Pakistanin allekirjoittamilla kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla ole merkitystä, jos niitä ei sovelleta käytännössä naisten arkeen.
Naisten elämää rajoittavat entistä enemmän myös islamistiset ääriliikkeet, joista talebanien vaikutusvalta on lisääntynyt erityisesti Afganistanin rajalla Luoteis-Pakistanissa.
”Satoja tyttökouluja on suljettu, eivätkä naiset pääse töihin”, Jahan kuvaa alati kiristyvää tilannetta.
Myös Afganistanissa talebanit vahvistavat jälleen asemiaan, kertoo afganistanilainen toimittaja ja ihmisoikeusasiantuntija Horia Mosadiq. Hän on Foundation of Solidarity for Justice -järjestön perustaja.
”Naisten oikeuksien puolustaminen käy yhä vaikeammaksi. Jos naisia ei muutoin saada vaiennettua ja pysäytettyä, heitä syytetään moraalittomuudesta. Se taas antaa perheelle luvan naisten tappamiseen.”
Silti Mosadiq ei ole aikeissa lopettaa, vaikka asuukin nykyään Lontoossa.
”Työtä on jatkettava, ja naisten on korotettava ääntään.”
Jahan kuitenkin muistuttaa, etteivät kaikki naiskansanedustajat ole vihkiytyneitä naisten asialle. Myös talebanit vetoavat naisiin, jotka ovat yhteisöjensä tunnustettuja viestinviejiä.
”Siksi naisten oikeuksien parantaminen onnistuu vain miehiä motivoimalla.”
Naisten nykyistä valoisampi tulevaisuus tarvitsee ennen kaikkea asennemuutosta ja mielekästä tekemistä nuorille, hän korostaa.
”Koulujen opetussuunnitelmat on muutettava, ja nuorilla on oltava muita vaihtoehtoja kuin tarttua talebanien tarjoamaan rahaan, mopoihin ja aseisiin.”
Tiina Kirkas
Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSKIOS on 11 suomalaisen kansalaisjärjestön vuonna 1998 perustama säätiö. Se rahoittaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistäviä hankkeita kehitysmaissa. Säätiö saa ulkoministeriöltä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötukea yhteensä 1,42 miljoonaa euroa vuonna 2009. KIOS tukee Etelän kansalaisjärjestöjen suunnittelemia ja toteuttamia hankkeita erityisesti Itä-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Syrjityssä asemassa olevat ryhmät - naiset, lapset, vähemmistöt ja köyhät - ovat erityisen huomion kohteena hankkeita valittaessa. Säätiö tukee 45 hanketta vuonna 2009. |
Jaa kirjanmerkki