Kehitysmaat menettävät vuosittain moninkertaisesti koko maailman yhteenlasketun kehitysavun verran varoja laittoman pääomapaon vuoksi. Suurimpien arvioiden mukaan pääomapako ylittää kehitysavun kymmenkertaisesti. Tarkkoja lukuja on mahdoton saada, mutta on ilmiselvää, että kyse on valtavista summista ja merkittävästä esteestä kehitykselle.
Kaupallinen laiton pääomapako eli yritysten veronkierto aiheuttaa kaikista suurimman pääomapaon kehitysmaista. Talousrikostutkija Raymond Bakerin arvion mukaan vuosittainen veronkierto kehitys- ja siirtymätalousmaista vastaa 350 − 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Huomio kiinnitetään kuitenkin usein julkisen sektorin korrupotioon, joka aiheuttaa 20 − 40 miljardin dollarin pääomapaon vuodessa.
Ongelma on suurin kehitysmaissa, usein puutteellisen verotarkkailun vuoksi. Esimerkiksi Sambian kaivosteollisuuden epäillään vuotavan suuria määriä verovaroja ulkomaisille tileille, mutta sitä on ollut valvomassa vain muutama verotarkastaja.
Veroparatiisit tarjoavat nimellistä tai nollaverotusta sekä pankkitietojen salailua. Tämän vuoksi pimeä raha päätyy yleensä veroparatiiseihin. Yleisin tapa siirtää varoja veroparatiisien kätköihin on keinotekoisen korkea tai alhainen hinnoittelu sisaryhtiöiden välillä.
Talouskriisin myötä kehittyneissä maissa on havahduttu veroparatiisien haitallisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi G20-ryhmä on tehnyt aloitteita veroparatiiseihin puuttumiseksi. Veroparatiisien kitkeminen on kuitenkin vasta alkutekijöissään ja G20-ryhmän hyödyntämässä OECD:n veroparatiisilistassa on vakavia puutteita. Esimerkiksi Monaco pääsi listalta pois solmimalla kahdenvälisiä tiedonvaihtosopimuksia toisten veroparatiisien kanssa.
Veronkiertoon ja veroparatiiseihin liittyvä problematiikka ei uutena asiana ole vielä ollut Suomen kehityspolitiikan keskiössä.
Kehityspolitiikassa kaivattaisiin korruption uudelleenmäärittelyä. Veronkierrossa käytetään omiin tarkoituksiin varoja, jotka kuuluisivat lain mukaan julkiseen käyttöön. Kyse on siis massiivisesta yksityisen sektorin korruptiosta, joka on jäänyt kehityspolitiikan marginaaliin.
Veroparatiisit ovat laittoman pääomapaon mahdollistava rakenne. Ne tulisi nähdä korruption tarjontapuolena ja niihin tulisi puuttua kehityspolitiikassa. Korruption kitkeminen ei ole johdonmukaista, mikäli veronkiertoon ja veroparatiiseihin ei aktiivisesti puututa.
"Summa on kahdeksan kertaa suurempi kuin kehitysapu. Vastaavasti kehitysapuun kiinnitetään kahdeksan kertaa enemmän huomiota", totesi laittomasta pääomapaosta Norjan kehitysyhteistyövirasto Noradin toiminnanjohtaja Lusakan-vierailullaan.
Tämä pätee myös Suomen kehityspolitiikkaan. Korruptiokysymyksissä ollaan edelleen kiinni kehitysavun rakenteissa. Koska veronkierto ei yleensä liity kehitysapuun, se nähdään talousrikollisuutena, joka jokaisen suvereenin valtion tulisi itse hoitaa. Kyse on kuitenkin laajamittaisesta kansainvälisestä korruptiosta, johon on mahdotonta puuttua ilman globaalia yhteistyötä.
Laittoman pääomapaon tukkiminen ei tietenkään itsestään loisi kehitystä. Oleellista olisi kuinka nuo varat käytetään, missä julkisen sektorin toimivuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä kysymyksiä. Pakenevien pääomien kääntäminen kehitystä edistäviin tarkoituksiin kohtaa samat heikkojen instituutioiden ja järjetelmien ongelmat, joihin on pyritty jo vuosikymmeniä vaikuttamaan kehitysmaissa. Laittoman pääomapaon kitkeminen ei siis ole mikään ihmelääke. Siinä on kuitenkin valtava kehityspotentiaali.
Keskeistä olisi saada veronkiertoon ja veroparatiiseihin puuttuminen kehityspolitiikan asialistalle ja tuoda asiaa voimakkaasti esille kansainvälisissä elimissä. Erityisesti Norja on ollut kansainvälisellä tasolla aktiivinen ja rahoittanut aiheeseen liittyvää tutkimusta.
Suomi voisi olla Norjan mukana tukemassa esimerkiksi siirtohinnoittelusääntöjen parantamista, kansainvälisten tiedonvaihtosääntöjen laatimista sekä kehitysmaiden avustamista verosopimusten tekemisessä ja verotarkkailussa. Myös pääomapakoa hillitsevistä globaaleista veromalleista on käyty viime aikoina keskustelua.
Lisäksi tarvittaisiin kaikkia Suomen kehityspolitiikan toimijoita yhdistävä, johdonmukainen suunnitelma laittomaan pääomapakoon ja veroparatiiseihin puuttumiseksi. Tästä voisi olla hyvä aloittaa.
Kuutti Koski
Kirjoittaja on tutkinut pro-gradu tutkielmassaan laitonta pääomapakoa kehitysmaista ja Suomen kehityspolitiikkaa ja on tällä hetkellä korkeakouluharjoittelussa Suomen Sambian-suurlähetystössä.
Jaa kirjanmerkki