Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Pakolaisia kolmannessa sukupolvessa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 15.10.2009

Pakolaisia kolmannessa sukupolvessa

Libanonissa asuvat palestiinalaispakolaiset ovat lähteneet kotimaastaan alun perin vuosikymmeniä sitten. Oikeus paluuseen kotiseuduille on Palestiinan ja Israelin neuvotteluissa tärkeimpiä kiistakapuloita, josta kumpikaan osapuoli ei ole valmis tinkimään, joten pakolaisuus jatkuu. Libanonissakin asuminen vaikeutuu, sillä palestiinalaisten oikeuksia karsitaan.

YK:n palestiinalaispakolaisten avustus- ja työjärjestö UNRWAn rekisteröimiä pakolaisia on Libanonissa lähes 250 000 kahdessatoista pakolaisleirissä. Libanonin väkiluku on hieman yli neljä miljoonaa, joten pakolaiset muodostavat maassa merkittävän kokoisen vähemmistön. 

Libanonin pakolaisleireillä asuu lähes 250 000 pakolaista. Kuva: Laura TuominenLibanonin pakolaisleireillä asuu lähes 250 000 pakolaista. Kuva: Laura Tuominen

Pakolaiset lähtivät kodeistaan vuonna 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin ja se kävi lyhyen itsenäisyyssodan ympäröiviä arabivaltioita vastaan. Sodan tieltä kotiseutunsa jätti arviolta 750 000 palestiinalaista. Palestiinalaiset kutsuvat tätä joukkopakoa nimellä al-Nakba, katastrofi.

Sata tuhatta palestiinalaista Galileasta ja Palestiinan alueen pohjoisosista pakeni Libanoniin, jossa he ja heidän jälkeläisensä muodostavat maan nykyisen palestiinalaisväestön. Merkittäviä määriä palestiinalaispakolaisia asuu myös Syyriassa ja Jordaniassa.

Vuoden 1967 sota Israelin ja arabivaltioiden välillä jätti jälkeensä lisää pakolaisia, kun vielä 300 000 palestiinalaista lisää pakeni naapurimaihin. Nykyisellään pakolaisten ja heidän jälkeläistensä lukumääräksi YK arvioi jopa yli neljä miljoonaa.

Libanonin palestiinalaispakolaiset ovat pitkään jatkuneessa ja monimutkaisessa Lähi-idän konfliktissa jääneet pelinappulan asemaan. Palestiinalaisjohtajat vaativat rauhanneuvotteluissa kaikkien pakolaisten oikeutta paluuseen kotiseuduilleen, Libanonin valtio taas ei suostu antamaan palestiinalaisille kansalais- tai edes kaikkia ihmisoikeuksia. Leirien köyhyys ja katkeroitunut ilmapiiri toimii kasvualustana fanaattisille ääriliikkeille, mikä taas tekee leireistä Israelin armeijan iskujen kohteita.

Libanon edelleen jännitteinen sisällissodan jäljiltä

Libanonin pitkässä ja verisessä sisällissodassa palestiinalaisilla oli oma roolinsa. Pakolaisleireillä muodostetut sissiryhmät tekivät 70-luvun mittaan jatkuvasti iskuja Israelia vastaan sekä sotkeutuivat myös Libanonin jännitteiseen sisäpolitiikkaan ja vuonna 1975 puhjenneeseen sisällissotaan. Israelin vastaiskut olivat ankaria ja lopulta se miehitti koko Etelä-Libanonin vuonna 1982. Israelin invaasion aikana suoritettiin pahamaineinen Sabran ja Shatilan pakolaisleirien joukkomurha, jossa libanonilaiset kristityt paramilitaarit tappoivat Beirutissa tuhansia palestiinalaisia siviilejä Israelin siunauksella.

Libanonin verinen sisällissota päättyi rauhaan 1990. Maan poliittinen tilanne on kuitenkin edelleen jännitteinen, ja ulkovaltojen painostusvalta maassa vahva. Naapurimaa Syyria veti joukkonsa pois Libanonista vasta vuonna 2005, kun Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn murha oli nostattanut 'setrivallankumouksena' tunnettuja valtavia Syyrian vastaisia mielenosoituksia. Syyria on perinteisesti sotkeutunut vahvasti Libanonin politiikkaan, ja sitä epäillään myös osuudesta Haririn murhaan. Eteläinen naapuri Israel taas veti joukkonsa Etelä-Libanonista vuonna 2000, mutta hyökkäsi Libanoniin viimeksi kesällä 2006, silloin tavoitteenaan hävittää islamistisen Hizbollahin taistelijat. 

UNRWAn pakolaisleirin kartta. Kuva: Laura TuominenUNRWAn pakolaisleirin kartta. Kuva: Laura Tuominen

Libanonin erikoinen poliittinen järjestelmä perustuu edelleen maan itsenäistyessä laadittuun sopimukseen, jossa pyritään takaamaan kaikille maan eri 18 uskontokunnalle edustus hallinnossa. Sopimuksen mukaan Libanonin presidentin paikka kuuluu kristityille, pääministeri on sunnimuslimi, parlamentin puhemies shiiamuslimi ja niin edelleen. Parlamenttipaikatkin jaetaan muslimien ja kristittyjen kesken.

Edustukset jaetaan edelleen vuoden 1932 väestönlaskennan mukaisten uskontokuntien välisten voimasuhteiden perusteella. Uusi väestönlaskenta kallistaisi vallan vaakakuppeja mitä todennäköisemmin muslimien suuntaan, mutta sisällissodan jälkeisessä herkässä tasapainossa uuteen laskentaan ja sen myötä uuteen vallanjakoon ei ole haluttu ryhtyä.

Palestiinalaiset suljettu ulos yhteiskunnasta

Palestiinalaispakolaisille on jäänyt rauhan ajan Libanonissa sivustakatsojan asema. Heille ei haluta myöntää Libanonin kansallisuutta tai asemaa maan yhteiskunnallisessa elämässä, koska voittopuoleisesti muslimeina palestiinalaiset sotkisivat kristittyjen ja muslimien keskinäiselle kyräilylle perustuvan tasapainon.

Toisaalta palestiinalaiset itsekin pitävät tavoitteenaan paluuta yli kuusikymmentä vuotta sitten jättämilleen kotiseuduille. Libanonin kansalaisuuden myöntämistä pakolaisille pidettäisiin myönnytyksenä Israelille, joka ei suostu ottamaan keskusteluun pakolaisten kotiinpaluuta.

Puuttuvien kansalaisoikeuksien lisäksi palestiinalaisilta pakolaisilta on viety monta muutakin oikeutta, esimerkiksi oikeus harjoittaa yli seitsemääkymmentä ammattia. Muutaman vuoden takaisella lailla Libanonissa asuvilta palestiinalaisilta vietiin oikeus ostaa talo tai maapala tai saada sellainen edes perinnöksi. Palestiinalaisilla ei ole Libanonin poliittisella kentällä puolustajia - jopa ääriliike Hizbollah, joka on 13 edustajan voimin edustettuna Libanonin parlamentissa, äänesti muiden mukana palestiinalaisten oikeuksien vähentämisen puolesta.

Palestiinalaisten heikko asema on johtanut väkivaltaisiin purkauksiin myös viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2007 Libanonin armeija murskasi verisesti islamilaisen ääriliikkeen Fatah al-Islamin ja pommitti samalla Pohjois-Libanonissa sijaitsevan Nahr el-Baredin pakolaisleirin maan tasalle.

Monet palestiinalaiset ovat poistuneet Libanonista vähin äänin. Arvioiden mukaan yli sata tuhatta palestiinalaista on muuttanut viime vuosikymmeninä Libanonista maihin, joissa elämis- ja työskentelymahdollisuudet ovat paremmat. Naapurimaiden lisäksi suosittuja kohteita ovat Eurooppa ja Persianlahden maat.

Perttu Iso-Markku, maailma.net

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Päivitetty 15.10.2009


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi