Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Terapiaa sodan kolhimille mielille Libanonin pakolaisleireissä - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 15.10.2009

Terapiaa sodan kolhimille mielille Libanonin pakolaisleireissä

Libanonissa asuvien palestiinalaispakolaisten lapset kärsivät edelleen traumoista vuoden 2006 sodan jäljiltä. Suomalaisten tukema kansalaisjärjestö tarjoaa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta mielenterveysapua pakolaislapsille ja heidän perheilleen.

Kolmevuotias Ibrahim tervehtii vieraita iloisesti, heittelee kuperkeikkoja ja haluaa läpsiä tulijoiden kanssa käsiä. Juttutuokioon Ibrahimin äidin kanssa on vaikea keskittyä, sillä Ibrahim hyppii ympäriinsä huoneessa, mätkähtelee selälleen lattiaan ja kertoo kovaan ääneen tarinoita leijonista ja karhuista.

Palestiinalainen Ibrahim on ylivilkas lapsi, joka asuu perheineen Burj el-Shemalin pakolaisleirissä Etelä-Libanonissa. Hymyilevää Ibrahimia ylivilkkaus ei tunnu haittaavan, mutta köyhyyden ja työttömyyden rasittamalla perheellä on kestämistä pojassa, jonka perään on katsottava herkeämättä. 

Khawla Khalaf. Kuva: Laura TuominenKhawla Khalaf johtaa pakolaisleirin perheneuvontakeskusta. Kuva: Laura Tuominen

Perheen kaksihuoneisen asumuksen ulko-oviin on pitänyt asentaa teljet, joita Ibrahim ei osaa avata, jottei hän juoksisi itsekseen ties minne. Ylivilkkaan lapsen sisätiloihin telkeäminen ei ainakaan tee häntä yhtään rauhallisemmaksi.

Libanonin palestiinalaiset elävät pakolaisleireissään eristyksissä muusta yhteiskunnasta ilman oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ibrahimilla ja hänen perheellään on kuitenkin onnea, sillä poika pääsee muutaman viikon välein lastenpsykologille kansalaisjärjestö Beit atfal Assumoudin pyörittämään perheneuvontakeskukseen. Psykologi opettaa Ibrahimille rajoja ja itsensä hillitsemistä sekä neuvoo äitiä ylivilkkaan lapsen kanssa elämisessä.

"Ibrahim on paljon rauhallisempi nyt", kertoo perheneuvontakeskuksen johtaja Khawla Khalaf. "Kun hän tuli ensimmäistä kertaa perhekeskukseen, kaksi sosiaalityöntekijää joutui juoksemaan hänen perässään."

Sota jättänyt jälkensä lapsiinkin

Palestiinalainen Beit atfal Assumoud -järjestö on ottanut asiakseen tuoda lasten ja perheiden mielenterveyspalveluita Libanonin pakolaisleireihin. Perheneuvontakeskuksessa lapsilla on mahdollisuus saada psykologisia ja psykiatrista hoitoa ja neuvontaa sekä puheterapiaa ja erityisopetusta.

Ibrahimia ja kymmeniä muita lapsia Burj el-Shemalin ja El-Bussin pakolaisleireissä hoitava psykoterapeutti Dolly Costa näkee työssään uuden pakolaissukupolven kasvamisen köyhyyden ja ahtauden keskellä. Köyhyys ja huonot asuinolot näkyvät perheiden hyvinvoinnissa ja lasten terveydessä, mutta oma osansa on myös Israelin vuonna 2006 suorittamalla hyökkäyksellä Etelä-Libanoniin.

"Me hoidamme täällä sodan aiheuttamia vaurioita. Monet lapset kärsivät posttraumaattisista stressireaktioista", Costa kertoo. Lapsilla on nukkumis- ja syömishäiriöitä ja ahdistusta. Väkivaltaista käytöstä esiintyy runsaasti.

Yli lentävä lentokone saa kaikki rauhattomiksi ja ilotulitus jonakin iltana tarkoittaa, että lapset eivät nuku seuraavana yönä. "Täällä etelässä ollaan lähellä Israelia, ja sotaa pelätään koko ajan", Costa sanoo.

Mielenterveydestä hyväksytty puheenaihe

Avun hakeminen mielenterveysongelmiin on perheneuvontakeskusten ansiosta nyt sosiaalisesti hyväksytympää palestiinalaisyhteisössä. Palveluihin on jopa tunkua – pelkästään El-Bussin leirin perheneuvontakeskuksessa psykologin palveluja jonottaa tällä hetkellä sata lasta.

Dolly Costa. Kuva: Laura TuominenPsykoterapeutti Dolly Costa työskentelee sodan traumatisoimien lasten parissa. Kuva: Laura Tuominen.

Lasten mielenterveyttä kolhivat köyhyyden ja työttömyyden kärjistämät perheiden sisäiset ongelmat, kuten alkoholismi ja poissaolevat tai väkivaltaiset isät. Oma osansa on huonoilla asuinoloilla: kun koko perhe asuttaa yhtä huonetta, ei intimiteetin puute voi olla vaikuttamatta lapsiin ja nuoriin. "Joitakin lapsia ja perheitä pystymme auttamaan, kaikkien kanssa emme ikävä kyllä onnistu", Costa sanoo.

Haluamaansa apua ei saanut ainakaan se äiti, joka toi aikuistuvan tyttärensä psykologille siitä syystä, että tämä ei suostunut naimisiin perheen valitseman puolison kanssa. Naimisiinmenosuostuttelun asemesta perhekeskuksissa on 12–24-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille tarkoitettuja ryhmiä, joissa puhutaan pojista, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta sekä seksuaaliterveydestä..

Tavoitteena on myös saada isät mukaan keskustelemaan lapsistaan ja roolistaan perheessä. Se ei ole helppoa maskuliinisessa kulttuurissa. "Monet isät sanovat, että lastenhoito ei ole minun juttuni ja jättävät kaiken vastuun äideille, mutta joitakin isiä olemme saaneet osallistumaan", Costa kertoo.

Palestiinalaiset syrjässä libanonilaisesta yhteiskunnasta

Elinolosuhteet pakolaisleireissä ja niiden ympärillä sijaitsevilla hajanaisilla palestiinalaisten asuma-alueilla ovat kehnot. Kokonaiset perheet asuvat yhdessä huoneessa, taloja ei saada lämpimiksi talvella tai viileiksi kesällä, katot vuotavat, vesihuolto ja sanitaatio ovat puutteellisia.

Leireillä koulutus-, terveys- ja sosiaalipalveluja järjestävät YK:n palestiinalaispakolaisten avustus- ja työjärjestö UNRWA, isoimmat palestiinalaiset poliittiset liikkeet kuten Fatah ja Hamas sekä uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomat järjestöt kuten Beit atfal Assumoud.

Beit atfal Assumoud -järjestön johtaja Kassem Aina on koulutukseltaan psykologi ja taustaltaan palestiinalaispakolainen hänkin. Nyt hän johtaa suurinta leireillä toimivaa sitoutumatonta kansalaisjärjestöä.

"Muihin palestiinalaisiin nähden me Libanoniin tulleet palestiinalaispakolaiset olemme epäonninen joukko", Aina sanoo. "Esimerkiksi Syyrian palestiinalaisilla on samat oikeudet kuin syyrialaisilla, paitsi etteivät he voi äänestää vaaleissa." Libanoninkaan palestiinalaispakolaiset eivät kaipaa Libanonin kansalaisuutta, vaan perusoikeuksiaan.

Ainan mukaan Libanonin pakolaisleirien palestiinalaisten mielenterveystilanne on huonompi kuin Länsirannalla asuvien palestiinalaisten. "Miehityksestä, vaikeuksista ja jatkuvasta konfliktista huolimatta he ovat sentään omassa kotimaassaan. Me Libanonissa asuvat olemme kaukana kotoa".

Perttu Iso-Markku, maailma.net

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Päivitetty 15.10.2009


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi