Pelkkä puhuminen Suomessa ei auta, vaan työtä on tehtävä paikan päällä, korostaa Somaliassa toimivan avustusjärjestön johtaja Mohamoud Hassan Elmi.
Hän itse on elänyt Yhdysvalloissa ja muuttanut takaisin Afrikkaan avustustyöhön. Elmin johtaman Action for Relief and Development –järjestön päämaja on Nairobissa, mutta se työskentelee Gedon alueella Somalian lounaisosassa Etiopian ja Kenian rajalla. Järjestö muun muassa toteuttaa vesiohjelmaa ja järjestää koulutusta – onpa rakentamassa lentokenttääkin.
Yhteistyökumppaneina Suomesta ovat somalijärjestö SOAEDA-Seura ja Kirkon Ulkomaanapu.
”Heitä ei voi auttaa vain istumalla ja puhumalla. Lopetetaan puhuminen ja lähdetään paikan päälle tekemään mitä voimme. He eivät voi odottaa”, Hassan Elmi vetosi puhuessaan Afrikan sarven järjestöjen yhteistyöseminaarissa Helsingissä.
Hän teki selväksi, että politiikasta on pysyttävä kaukana, samoin kaikenlaisesta korkeiden asemien tavoittelusta. YK:n projektitkaan eivät hänen mielestään ole hyviä: paperit ovat hienoja, mutta ihmiset eivät näistä ylhäältä alas suuntautuvista hankkeista pidä eivätkä hyödy.
”Kehotan kaikkia diaspora-somaleita aloittamaan toiminnan ruohonjuuritasolta. Se on ainoa vaihtoehto, joka meillä on jäljellä.”
Kuulijat ihmettelivät, miten epävakaissa oloissa saadaan hankittua tietoa, miten kentällä ylipäätään pystytään toimimaan, eikö tule saada yhteys joihinkin johtoasemissa oleviin.
Hassan Elmiä itseään eivät olosuhteet pelota. Hätä keinot keksii.
”Jos meidät nyt suljettaisiin tähän luentosaliin, löytäisimme keinon päästä ulos. Todellisuudessa voi aina toimia tavalla tai toisella”, hän sanoi ja sai lämpimät aplodit.
Naisnäkökulmasta puhui Ihmisoikeusliitossa toimiva Saido Mohamed, joka on myös Sahed-järjestön puheenjohtaja. Hän sanoi vihaavansa politiikkaa ja haluavansa tukea kaikkien eri tahojen projekteja.
Saido Mohamed on ammatiltaan erityissairaanhoitaja ja oli viime vuonna Kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOMin lähettämänä Somalimaassa työssä sairaalassa. Kokemus oli vaikuttava.
”Ihmisissä on paljon mahdollisuuksia ja halua tehdä jotain. Mutta näin myös, miten naiset aina jätetään ulkopuolelle. Miehet ovat korruptoituneita. Sairaalassa mies- ja naishoitajilla on eri palkat. Mieshoitajat vain istuvat ja puhuvat, naishoitajat tekevät työt. Miehet ovat sairaalassa pelkästään palkan takia.”
Yhteistyötä ei ole myöskään sairaanhoitajien ja lääkärien välillä.
”Kun me palaamme kotimaahamme, meidän on opetettava siellä perusihmisoikeuksia”, Saido sanoi kolme kertaa. ”He tarvitsevat meitä.”
Somalinaisen näkemykset herättivät keskustelua siitä, onko todella kyse miehistä vai koko somalikulttuurista.
”Minä olen ylpeä somalikulttuuristani ja äitini oli hyvin vahva ihminen. Kyse ei ole kulttuurista vaan yksilöistä ja heidän identiteetistään. Konfliktitilanne on myös muuttanut ihmisiä”, Saido Mohamed vastasi.
Hän kehotti samalla Suomen somaliyhteisön tyttöjä ja naisia tulemaan esiin ja ilmaisemaan ajatuksiaan sekä ihmetteli, miksi maamiehet eivät ole 20 Suomessa vietetyn vuoden jälkeenkään oppineet yhteistyötä.
Koko päivän kestäneen seminaarin loppukeskustelussa ilmaistiin kuitenkin syvää kiitollisuutta puheenvuoroista ja uskottiin, että nyt alkaa uusi, laajenevan yhteistyön aika. Hassan Elmin vetoomus ruohonjuuritason kehitystyön aloittamisesta jäi itämään.
Katri Simonen
Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja.
Kirjoittajan nimellä Global.finlandissa julkaistut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa.
Suomen somalijärjestöt kehitysyhteistyössäUlkoministeriön tukea kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeille vuonna 2009 saavat
|
Päivitetty 12.10.2009
Jaa kirjanmerkki