G20-kokous antoi vauraimmille kehitysmaille lisää sananvaltaa maailmantaloudessa

Nousevien talousmahtien äänimäärä kansainvälisissä rahoituslaitoksissa kasvaa, Eurooppa joutunee tinkimään omastaan.

Maailman suurimpien talouksien G20-ryhmä päätti perjantaina päättyneessä huippukokouksessaan Pittsburghissa Yhdysvalloissa parantaa nousevien talouksien asemaa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.  

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ääniosuuksia rukataan uusiksi niin, että vähintään viisi prosenttia äänivallasta siirtyy ”yliedustetuilta aliedustetuille”. Jälkimmäisiä ovat Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaiset nopeasti kasvaneet kehitysmaat, edellisiä vanhastaan vauraat länsimaat. 

Rahoitusta talousvaikeuksissa painiville maille tarjoavan IMF:n ääniosuuksien perustana on kansantalouksien painoarvo maailmantaloudessa. Jako-osuuksia ei kuitenkaan ollut aikoihin tarkastettu vastaamaan muuttuneita voimasuhteita.  

Äänet taloustilanteen tasalle

Eniten löysää löytyi Euroopan sarakkeesta: maanosan maiden osuus globaalista tuotannosta on noin neljännes, mutta niillä on hallussaan 40 prosenttia valuuttarahaston äänistä. Esimerkiksi Ranskan painoarvo järjestössä on kolmanneksen suurempi kuin Kiinan, vaikka viimeksi mainitun talous on puolet viinimaan vastaavaa suurempi.  

Maailmanpankin tilanne on paljolti samankaltainen. Sen kohdalla puhuttiin kolmen prosentin äänisiirtymästä kehittyville maille.  

Nousevat taloudet ja kehitysmaat ovat pitkään arvostelleet vallitsevaa, toisen maailmansodan jälkeistä tilannetta heijastelevaa vallanjakoa. Esimerkiksi Intian ja Kiinan edustajat ilmaisivatkin tuoreeltaan tyytyväisyyttään uudistuksiin. 

Sopimuksen siirtyminen käytäntöön vie tosin aikansa. IMF:n ääniosuuksien uudelleenarviointiprosessi on määrä saattaa loppuun vuona 2011.

 G20 vai YK?

Kokouksessa sovittiin myös, että G20 korvaa rikkaista länsimaista ja Venäjästä koostuvan G8-ryhmän keskeisimpänä globaalina talousfoorumina. 

G20-maat vastaavat noin 90 prosentista maailman tuotannosta sekä 80 prosentista maailmankaupasta, ja niissä asuu kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä. Siinä mielessä kyseessä on huomattavasti G8:aa edustavampi joukkio. Maantieteellisestikin ryhmä on laaja: pohjoisten teollisuusmaiden lisäksi mukana ovat esimerkiksi Brasilia, Indonesia, Argentiina ja Etelä-Afrikka. 

Arvostelijat kuitenkin huomauttavat herkästi, että merkittävyydestään huolimatta G20 ei ole oikea paikka maailman asioista sopimiseen, sillä yhdeksän kymmenestä valtiosta jää ryhmän ulkopuolelle. Nämä maat eivät saa ääntään kuuluviin päätöksiä tehtäessä, mutta joutuvat sopeuttamaan oman toimintansa niiden mukaiseksi. 

Siksi moni katsoo YK:n yleiskokouksen olevan yleismaailmallisen luonteensa vuoksi oikeampi areena globaaleille neuvotteluille. Talouskriisin hoidossa YK on pitkälti sivuutettu, eivätkä esimerkiksi yleiskokouksen alaisen arvovaltaisen asiantuntijakomitean näkemykset ole nousseet johtomaiden asialistalle.  

Samaan aikaan toisaalla

Yhdenlainen vastaveto G20-kokoukselle oli Venezuelan presidentin Hugo Chavezin viikonloppuna isännöimä järjestyksessään toinen Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maiden ”vaihtoehtokokous”, johon otti osaa kuutisenkymmentä valtiota, niistä reilut parikymmentä päämiestasolla.  

Kiistanalaisten hahmojen, kuten Zimbabwen Robert Mugaben ja Libyan Muammar Gaddafin, ohella paikalla olivat myös esimerkiksi G20-kokoukseen osallistuneet Argentiinan ja Etelä-Afrikan presidentit Cristina Fernandez de Kirchner ja Jacob Zuma. 

Venezuelassa sovittiin muun muassa uuden länsimaista riippumattoman kehitysrahoituslaitoksen, Etelän pankin, toiminnan aloittamisesta 20 miljardin Yhdysvaltain dollarin alkupääomalla sekä hahmoteltiin etelän maiden taloudellisen yhteistyön syventämistä.   

Henri Purje 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.  

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.