Kehitysmaiden ripulikuolemista suurin osa saataisiin ehkäistyä kunnollisen sanitaation ja hygieniavalistuksen avulla. Silti 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu yhä käymälä.
Kolme vuotta sitten sambialaisen Kalokon alueen asukkaista noin 90 prosentilla ei ollut maahan kaivettua kuoppaa kummempaa käymälää Kaksi kolmasosaa otti juomavetensä avoimista kuopista tai joista.
"Nyt rohkaisevia tuloksia alkaa viimein näkyä. Kuivakäymälöistä kiinnostuneiden määrä on kasvanut merkittävästi", kertoo suomalaisen Käymäläseura Huussin projektikoordinaattori Sari Huuhtanen.
Huuhtanen on mukana kuusivuotisessa projektissa, jossa rakennetaan Kalokon kyliin kuivakäymälöitä, parannetaan ihmisten hygieniatietoisuutta sekä opetetaan näitä käyttämään kompostoitunutta jätettä lannoitteena.
"Toivomme, että ihmiset innostuvat ideasta ja alkavat rakentaa itse käymälöitä", Huuhtanen kertoo.
Huuhtanen puhui viime viikolla Tampereella Käymäläseura Huussin järjestämässä kansainvälisessä Dry Toilet -kuivakäymäläkonferenssissa, jossa pohdittiin muun muassa kehitysmaiden sanitaatiotilannetta.
Puhtaan veden puutteen aiheuttamiin sairauksiin kuolee maailmassa vuosittain noin 3,6 miljoonaa ihmistä. Tautien aiheuttajana on usein ihmisen uloste. Kun vessaa ei ole, ihmiset saattavat tehdä tarpeensa pelloille, ojiin tai vaikkapa muovipussiin. Uloste saastuttaa myös ympäristöä.
Yksi YK:n vuosituhattavoitteesta on puolittaa ilman sanitaatiota ja puhdasta vettä olevien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteiden täyttäminen vaatii kuitenkin valtavia ponnistuksia. Esimerkiksi Sambiassa vain noin 52 prosentilla asukkaista on YK:n vuoden 2006 tietojen mukaan kunnollinen sanitaatio.
Sambia on yksi maailman köyhimmistä maista, mikä on yksi suurimmista syistä myös sanitaatiotilanteen heikkouteen.
"Ehkä kyse on prioriteeteistä ja siitä, että ollaan kaikissa muissakin asioissa jäljessä. Jos on varaa rakentaa koulu, rahat loppuvat siihen, eikä käymälöitä voida rakentaa", Huuhtanen pohtii.
Sambian sanitaatiotilannetta pro gradu -tutkielmassaan selvittänyt Mia O'Neill kertoi konferenssissa, että myös hallinnollisten toimijoiden heikko yhteistyö Sambiassa hidastaa tilanteen parantumista. Maassa siirretään parhaillaan valtaa ministeriöiltä aluetasolle, ja vallan jakautuminen on epäselvää. Esimerkiksi aluehallinto on toisinaan epävarma siitä, mistä asioista se voi ottaa vastuuta.
Käymäläseura Huussilla on ollut vaikeuksia saada käymälät käyttöön Sambiassa. Aluksi jo pelkästään rakennustarvikkeiden kuljettaminen oli vaikeaa huonojen teiden ja polttoaineen puutteen vuoksi. Asukkaatkaan eivät ottaneet käymälöitä avosylin vastaan. Heille kuivakäymälät ja kompostointi olivat uusia asioita.
Amharan maaseudulla 1,25 etiopialaista saanut puhtaan veden Suomen tuella 1994-2008, tuki kaikkiaan 27,6 milj. euroa.
Työ jatkuu Benishangul-Gumuzissa, 250 000 ihmiselle puhdas vesi 2012 mennessä.
Länsi-Nepalissa kehitetään maaseudun vesivarojen hoitoa (2006 - 2010) ja kohennetaan vesihuoltoa ja sanitaatiota (2008-2012). Tuki yhteensä 21,1 milj. euroa.
Vettä ja sanitaatiota parannetaan Pohjois-Vietnamin pienissä kaupungeissa. Tuki 19 milj. euroa.
"Tärkeää onkin antaa ihmisille ensin koulutusta ja vasta sitten rakentaa käymälöitä", Huuhtanen huomauttaa.
Kalokossa ihmiset kokivat saavansa ristiriitaista tietoa: ensin varoiteltiin ulosteiden levittävän tauteja, sitten kerrottiin, että kompostoitumisprosessissa bakteerit tuhoutuvat.
Muun muassa teatterin avulla jaettu hygieniatieto alkaa kuitenkin viimein vaikuttaa. Alueelle on rakennettu 17 käymälää esimerkiksi koulujen ja klinikoiden yhteyteen. Huussi ry perusti kyliin myös sanitaatioklubeja, jotka muun muassa viljelevät testipeltoja ja jakavat käymälöiden kunnossapitovuoroja. Niillä on nyt kylissä kymmeniä jäseniä. Akilleen kantapääksi on osoittautunut vessojen kunnossapito: kaikissa kylissä käymälät eivät tahdo pysyä siisteinä.
Edistys kuitenkin näkyy. Huuhtanen arvelee, että alueen asukkaista noin 20 prosentilla on nyt ainakin mahdollisuus käyttää kuivakäymälää. Tarkkoja arvioita on vaikea tehdä, sillä käymälät ovat julkisia. Omiin vessoihin ihmisillä ei ole varaa.
"Toisessa projektissamme Lusakassa on rakennettu kuivakäymälöiden halpamalleja koteihin. Sata euroa on kuitenkin Kalokossa iso raha, jos ihmisellä ei ole käytännössä lainkaan tuloja", Huuhtanen sanoo.
Teija Laakso / maailma.net
Lisätietoa kuivakäymälöistä: www.huussi.net
Päivitetty 18.8.2009
Jaa kirjanmerkki