Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kambodzhan muinaiset kulttuurit kiehtovat arkeologia - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 6.7.2009

Kambodzhan muinaiset kulttuurit kiehtovat arkeologia

Arkeologiasta juuri tohtoriksi väitellyt kambodzhalainen Thuy Chanthourn muistaa hyvin, mikä sai hänet kiinnostumaan muinaisista kulttuureista.

”Vietin lapsuuteni Kratien provinssissa. Siellä aivan kotimme vieressä sijaitsi kukkula, jonka päällä oli temppelinrauniot, joiden seinissä oli vanhaa kirjoitusta ja ympärillä muita mielenkiintoisia vanhan sivilisaation jäänteitä”, hän muistelee.

Arkeologi Thuy Chanthourn Memotissa lähellä Vietnamin rajaa. Täältä kumipuuviljelmien keskeltä löytyivät esihistoriallisen yhteiskunnan jäänteet. Kuva: Juho Ahava.Arkeologi Thuy Chanthourn Memotissa lähellä Vietnamin rajaa. Täältä kumipuuviljelmien keskeltä löytyivät esihistoriallisen yhteiskunnan jäänteet. Kuva: Juho Ahava.

”Vaikka olin vasta lapsi, ymmärsin, että näissä muinaisen kulttuurin jäänteissä on jotain todella merkittävää. Yritin kysellä kylän vanhemmilta ihmisiltä, kuinka vanhoja nämä esineet ovat, mutta kukaan ei osannut vastata. Siitä minulle kehittyi tarve ottaa selvää näistä asioista.”

Esihistoriasta löytyi hyvä tutkimuskohde

Arkeologiaa Chanthourn meni opiskelemaan vuonna 1992 Phnom Penhin yliopistoon. Ahkerana ja tiedonjanoisena opiskelijana hän menestyi erinomaisesti ja on nykyisin johtavia asiantuntijoita Kambodzhan esihistorian saralla.

Kambodzhan muinaishistoria on Aasian vaikuttavimpia. Khmerien valtakunta oli Kaakkois-Aasian suurin valtakunta ja mahtavimmillaan hallitsi suuria osia nykyisestä Vietnamista, Thaimaasta, Laosista ja Burmasta. Nykyisin tämän valtakunnan valtavan pääkaupungin Angkorin rauniot ovat Aasian suurimpia turistinähtävyyksiä.

Angkorin ajan suurvaltahistorian sijasta Chanthourn kuitenkin teki toisin kuin suurin osa arkeologeista ja päätti erikoistua esi-historiaan. Miksi?

”Olin aluksi kiinnostunut nimenomaan Angkorin ajan historiasta, mutta ymmärsin pian, etten pysty sillä saralla kilpailemaan länsimaisten ja japanilaisten arkeologien kanssa. Heillä on erinomainen rahoitus ja huipputeknologiset tutkimusinstrumentit, joita arkeologisessa tutkimuksessa tarvitaan”, Chanthourn kertoo.

”Tämän vuoksi käänsin huomioni esihistoriaan, sillä sen tutkimus oli – ja on edelleen – todella lapsenkengissään. Esihistoria tarjosi minulle mahdollisuuden päätyä alani huipputuntijaksi.”

Rahoitus suurin ongelma arkeologiselle tutkimukselle

Suurin vaikeus Chanthournin tohtorinopinnoille ja väitöskirjatutkimukselle oli rahoituksen hankkiminen. Käytännössä hän joutui järjestämään rahoituksen itse.

”Kambodzhan hallitus tai julkinen sektori yleensäkään ei anna rahoitusta tutkimukselle joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Syy tähän on tietysti selvä. Maa on yksi maailman köyhimpiä ja korruptoituneimpia. Kuinka näissä olosuhteissa arkeologia voisi saada rahoitusta?” hän pohtii.

”Ulkomaiset hallitukset ja organisaatiot taas rahoittavat tutkimusta lähinnä demokratiaan ja kehitysapuun liittyvillä aloilla, joihin heillä on poliittiset intressit. Jos arkeologialle jotain rahaa tulee ulkomailta, se ohjataan suoraan länsimaisten omiin toimipisteisiin Angkorin alueelle.”

Ongelmia toi mukanaan myös se, että osa Chanthournin kenttätutkimuksista sijoittui Kambodzhan rajojen ulkopuolelle Vietnamiin ja Thaimaahan.

”Viranomaisten kanssa oli jonkin verran ongelmia. Etenkin Vietnamissa, joka on edelleen kommunistinen maa, ja jossa on tuskaisan vaikea byrokratia. Thaimaassa minua helpotti se, että minulla oli tuttuja paikallisissa yliopistoissa.”

Kaakkois-Aasian varhaisimpia organisoituneita yhteiskuntia

Chanthournin on tutkimuksissaan, joihin hänen väitöskirjansakin pohjautuu, tutkinut erityisesti Memotin alueella Kambodzhan ja Vietnamin rajan molemmin puolin sijaitsevia ympyränmuotoisia maavallirakennelmia, jotka ovat toimineet esihistoriallisen yhteiskunnan kaupunkeina ja linnoituksina. Tämä muinainen yhteiskunta on nimetty alueen mukaan memotilaiseksi kulttuuriksi.

”Tutkimukseni osoittaa, että memotilainen kulttuuri on ollut yksi esihistoriallisen ajan huomattavimpia Kaakkois-Aasiassa. Se on varhaisimpia Kaakkois-Aasiasta löydettyjä poliittisesti organisoituneita yhteiskuntia”, Chanthourn kertoo.

”Alueella on siis ollut merkittävä yhteiskunta, jossa poliittinen valta on ollut keskittynyttä ja valtionrakennusprosessi käynnissä, jo kauan ennen paremmin tunnettuja Funanin, Chenlan ja Angkorin valtakuntia.”

Työmahdollisuudet rajalliset arkeologille Kambodzhassa

Vuosien varrella Chanthourn on muun muassa työskennellyt Unescolle ja opettanut paljon Kambodzhalaisissa yliopistoissa sekä historiaa että arkeologiaa. Arkeologian asema on muuttunut paljon tänä aikana.

”Ennen oppilaat olivat innokkaita ja työskentelivät kovasti päästäkseen yliopistoon, vain joka 15. hakenut valittiin. Nykyisin yliopistoon pääsee rahalla, eikä vastaavaa kilpailua ole niin paljoa”, hän sanoo.

”Ennen opiskelijat olivat innokkaita myös siksi, että valmistumisen jälkeen pääsi yleensä työskentelemään joko johonkin Angkorin alueen projektiin tai julkiselle sektorille. Nykyisin he ovat kuitenkin pessimistisempiä, sillä työtä ei ole niin paljoa tarjolla ja palkat ovat usein kehnot. Monet arkeologiset kohteet, kuten Angkor Wat, on annettu yksityisten firmojen hoidettavaksi, eikä heillä ole niin suuria intressejä palkata spesialisteja tekemään perustutkimusta.”

Entä mitä Chanthourn aikoo tehdä nyt väitöskirjansa valmistumisen jälkeen.

”Aion ehdottomasti jatkaa tutkimus- ja opetustyötäni, mutten vielä tiedä missä. Haen ehkä ulkomaille tutkijatohtoriksi tai johonkin muuhun tutkimusprojektiin.”

Juho Ahava

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 3.7.2009


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi