Vaikka Etiopian uusi, ulkomaista rahoitusta rajoittava kansalaisjärjestölaki huolestuttaa läntisiä auttajia, avunantajat eivät sen takia ehdollista kahdenvälistä tukeaan Etiopialle, ei myöskään Suomi.
”Ainoa ehdollistaminen tulee kansalaisjärjestöjen taholta. Jos suomalaiset kansalaisjärjestöt kokevat työnsä vaikeutuvan, Etiopia menettää sen tuen kokonaan, vastaavaa rahamäärää ei siirretä muuhun. Tämän olemme etiopialaisille kertoneet”, syksyllä Etiopiassa suurlähettiläänä aloittava ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikön päällikkö Leo Olasvirta sanoo.
Hänen mukaansa etiopialaiset kirjasivat huhtikuussa käydyissä maaneuvotteluissa ylös suomalaisten ilmaiseman huolen, mutta eivät pyrkineet selittämään asiaa pois.
Etiopiassa on tuhatkunta kansalaisjärjestöä. Tammikuussa parlamentissa hyväksytyn lain mukaan järjestöt, jotka toimivat ihmisoikeuksien edistämisen puolesta, eivät voi saada kymmentä prosenttia enempää rahoituksestaan ulkomailta. Erikseen luetellaan, että tämä tarkoittaa kansojen, eri väestöryhmien, sukupuolien ja uskontojen oikeuksien sekä vammaisten ja lasten oikeuksien ajamista, konfliktien ratkaisu- ja sovittelupyrkimyksiä sekä oikeudenkäytön tehostamispyrkimyksiä.
”Vaikuttamistyö on Etiopiassa arka asia, sisäpoliittinen kysymys, sen on tapahduttava oma-aloitteisesti ja omalla rahalla”, Olasvirta luonnehtii.
Laki ei kuitenkaan koske uskonnollisia järjestöjä eikä kansainvälisiä järjestöjä, joilla on sopimus Etiopian hallituksen kanssa. Sillä ei myöskään mitenkään rajoiteta ulkomaista rahoitusta palvelujen järjestämiseksi esimerkiksi vammaisille.
Suomen vuoden 2008 kaikesta avusta Etiopiaan, noin 10 miljoonasta eurosta, kolmisen miljoonaa on kanavoitunut kansalaisjärjestöjen kautta. Ihmisoikeus-vaikuttamistyön osuutta tästä ei ole erikseen korvamerkitty.
Kepassa lain johdosta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa paikalla olleet Suomessa asuvat etiopialaiset vetivät lain ja Etiopian vuoden 2005 parlamenttivaalien – joissa oppositio voitti odotettuakin enemmän, mikä johti väkivaltaisiin mellakoihin ja pidätyksiin – välille suoran yhteyden. Heidän mukaansa hallitus huomasi tuolloin kansalaisjärjestöjen merkityksen ja pelästyi.
Abilis-säätiön toiminnanjohtaja Marjo Heinosen mukaan vammaisjärjestöt ovat heikkoja, köyhiä ja hyvin riippuvaisia ulkomaisesta rahoituksesta.
”Ne eivät halua olla hyväntekeväisyyden kohteita vaan pitävät lähtökohtanaan ihmisoikeuksia.
Nyt paikalliset kumppanimme kuitenkin valmistautuvat organisoimaan toimintaansa uudestaan ja hankkimaan paikallista rahoitusta.”
Interpedian Mika Jokivuori oli vaitelias. Järjestön toiminnassa lastenoikeus-perustaisuus on vahva. Vaikuttamistyön rahoituksen putoaminen sadasta prosentista kymmenekseen on isku.
Paikallisten ihmisoikeusasioiden parissa työskentelevien järjestöjen on köyhässä maassa hyvin vaikea kerätä kansallista rahoitusta toiminnalleen.
Suomen Lähetysseuralla on paljon yhteistyötä Etiopian Mekane Yesus –kirkon kanssa.
”Kumppanillamme ei ole ongelmia, vaikka se tekeekin paljon gender- ja empowerment-työtä. Ehkä joitakin kohtia lomakkeissa on muutettava”, Katri Leino-Nzau sanoi.
Keskustelussa toivottiin hallituksen itse huomaavan ettei lakia voi koko ankaruudessaan soveltaa. Myös todettiin, että Etiopiassa ei ole omasta takaa vahva kansalaisjärjestöperinnettä ja juuri siksi järjestöt ovat pyytäneet ulkomailta apua järjestötoimintaan ja vaikuttamistyöhön.
Lain käyttöön ottamiseen on vuoden siirtymäaika.
Myös Suomen suurlähetystö on korostanut ihmisoikeus-lähtökohtaa viimeisen kymmenen vuoden ajan myöntäessään paikallisia määrärahoja etiopialaisille kansalaisjärjestöille .
Ulkoministeriössä Etiopia-vastaavana työskentelevän Sanna Takalan mukaan uuden lain myötä Etiopian demokratiavaje on syventynyt, mutta toisaalta kehityksen eteneminen on kiistatonta. Maan talous on kasvanut yli 10 prosenttia vuodessa. Kehitysavulla on saatu selviä tuloksia.
”Toivottavasti etiopialaiset vahvistuessaan alkavat itse vaatia ja valvoa ihmisoikeuksien laajempaa toteutumista.”
Hän toteaa, että Etiopia – kuten eräät Aasian maat – sanoo ihmisoikeusasioiden olevan maan sisäisiä kysymyksiä, mikä on vastoin kansainvälisten ihmisoikeusjulistusten universaalia luonnetta.
”Etiopian perustuslaki kyllä takaa teoriassa ihmisoikeudet kaikille, mutta sen toimeenpanossa ja valvonnassa on aukkoja”, hän lisää.
Katri Simonen
Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja.
Päivitetty 18.5.2009
Jaa kirjanmerkki