Puutteellinen sanitaatio koskettaa 2,6 miljardin ihmisen elämää ja aiheuttaa viisi miljoonaa kuolemaa joka vuosi. Keinot tilanteen parantamiseksi ovat olemassa, mutta poliittista tahtoa puuttuu, Maailman vesiviikolle kokoontuneet asiantuntijat painottavat.
"Puhdas vesi on selviytymisen ehto. Tämän me kaikki tiedämme. Tiedämme myös, että vesipulan seurauksista kärsitään jo eri puolilla maailmaa. Terveys, ravinto, kuljetukset, energia, sukupuolten välinen tasa-arvo, teollisuus, työpaikat, turvallisuus ja kaikki muut ihmiselämän osa-alueet ovat riippuvaisia vedestä."
Näin totesi Global Water Partnership -verkoston puheenjohtaja Letitia A. Obeng Maailman vesiviikon avausistunnossa.
Tukholmassa 17.–23.8. järjestetty vuotuinen suurtapahtuma kokosi yhteen yli 2 400 vesialan asiantuntijaa ja 200 järjestöä. Paikalla oli myös poliittista ja yrityseliittiä ministereistä lähtien.
Tapahtumaa isännöineen Tukholman vesi-instituutin SIWI:n johtaja Anders Berntell kertoi jo 2,5 miljardin ihmisen elävän alueilla, joilla vedestä on joko akuuttia pulaa tai sen käyttö on kestämättömällä tasolla. Ilmastonmuutos, väestönkasvu, saastuminen ja veden kiihtyvä liikakäyttö vaikeuttavat tilannetta entisestään.
"Emme ole valmistautuneita vesikriisin mahdollisiin seurauksiin. Siihen liittyy turvallisuusulottuvuus, jota ei ole riittävän hyvin ymmärretty kansainvälisellä tasolla", Berntell varoitti.
Varoituksista huolimatta vesiviikon perusviesti oli myönteinen: ongelmia on mahdollista lievittää, mutta se edellyttää pikaisia ja päättäväisiä toimia. Keinot ovat jo olemassa, vain poliittinen tahto puuttuu.
Viikon pääteema oli sanitaatio. Yksinkertaistetusti sillä viitataan vessojen, ulosteiden käsittelyn ja hygienian muodostamaan kokonaisuuteen.
Aihe on nyt tapetilla, sillä YK julisti vuoden 2008 kansainväliseksi sanitaatiovuodeksi, ja heinäkuussa julkaistiin sanitaation terveys- ja kehitysulottuvuuksia kattavasti käsittelevä WHO:n ja Unicefin yhteisraportti.
Raportin luvut pysäyttävät. Joka vuosi viisi miljoonaa ihmistä kuolee turhaan, koska heillä ei ole kunnollista vessaa, puhdasta vettä ja saippuaa. Joka päivä 4 000 lasta kuolee ripulitauteihin, joista 90 prosenttia olisi ehkäistävissä sanitaatiota parantamalla.
Kaiken kaikkiaan 2,6 miljardia ihmistä kärsii vajavaisesta sanitaatiosta. Heistä reilu miljardi tekee tarpeensa suoraan luontoon. Sadoille miljoonille käymälä on yhtä kuin reikä maassa, ämpäri tai muovipussi.
Suurimmat puutteet löytyvät Aasian ja Afrikan eteläosista. Kyse ei kuitenkaan ole yksinomaan kehitysmaiden ongelmasta. EU:ssakin asuu yli 20 miljoonaa riittämättömästä sanitaatiosta kärsivää.
Nykyisellä edistysvauhdilla YK:n vuosituhatjulistukseen sisältyvä tavoite puolittaa ilman kehittynyttä sanitaatiota elävien osuus vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä jää saavuttamatta.
Inhimillisen kärsimyksen lisäksi tämä jarruttaa yhteiskunnallista kehitystä ylipäänsä.
"Sanitaation puute ei ole ainoastaan terveysongelma. Se heikentää myös kilpailukykyämme, sillä sairaat ihmiset eivät voi työskennellä. Parempi sanitaatio tekee ihmisistä terveempiä ja tuottavampia", Euroopan komission Helmut Bloech totesi Euroopan tilannetta käsitelleessä seminaarissa.
Sama pätee muuallakin. Kun pöntöt ovat kunnossa, köyhyys ja nälkä vähenevät, koulutustaso nousee ja talous kasvaa.
SIWI on laskenut, että YK:n sanitaatiotavoitteen saavuttaminen edellyttäisi vähintään 10 miljardin dollarin lisäpanostusta vuosittain. Summa kuulostaa suurelta, mutta jos asialle ei tehdä mitään, lasku on moninkertainen.
Satsaus olisi myös kustannustehokas, sillä sanitaation edistäminen tukee muiden sektorien investointeja.
Pelkkä raha ei kuitenkaan riitä. Asenteidenkin on muututtava.
Uusien tapojen omaksuminen on helpompaa, jos hankkeet ovat yhteisölähtöisiä ja ihmisille kerrotaan avoimesti paremman sanitaation hyödyistä. Tämä merkitsee usein henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien tabujen murtamista.
Rohkaiseva esimerkki monitasoisen yhteistyön onnistumisesta on puhtaan juomaveden saannin parantuminen.
Tällä hetkellä miltei yhdeksällä kymmenestä ihmisestä on mahdollisuus ottaa vettä kotinsa hanasta, kylän kaivosta tai muusta puhtaasta lähteestä. Se on kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 1990. Jos sama kehitys jatkuu, juomavettä koskeva vuosituhattavoite jopa ylitetään.
Vastaavaa tarmoa kaivattaisiin myös sanitaation edistämiseen, mutta virtsasta on vaikeampi puhua kuin vedestä.
"Ihmiset eivät halua käsitellä ulosteita tai keskustella niistä. Ne halutaan vain pois näkyvistä. Usein tämä tarkoittaa, että ne päätyvät maaperään tai veteen", Obeng sanoi.
SIWI:n mukaan asianmukaisesti käsitellyt ihmisjätökset eivät kuitenkaan ole uhka ympäristölle ja terveydelle, vaan pikemminkin "maailman alikäytetyin resurssi" – ja jopa potentiaalinen rahasampo. Kakasta saa esimerkiksi oivaa lannoitetta.
Henri Purje
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Päivitetty 28.8.2008
Jaa kirjanmerkki