Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Vaiettu väkivalta - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 4.6.2008

Vaiettu väkivalta

Totuus- ja sovintokomissiot eivät saa unohtaa naisiin kohdistunutta väkivaltaa aseellisissa konflikteissa. Unohtaminen on väärin uhreja kohtaan. Ilman oikeutta ei ole anteeksiantoa, kirjoittaa professori Helena Ranta.

KAMERUNILAISEN LÄHETYSASEMAN ilmoitustaululle oli ripustettu pieni, likainen paperinpala, jossa luki: Il n’y a pas de paix sans justice. Il n’y a pas de justice sans pardon. Muistan sen kuuden vuoden takaiselta matkaltani kansainvälisen tutkimusryhmän kanssa. Tehtävänämme oli selvittää maan väkivaltaisia tapahtumia vuosituhannen vaihteessa.

Rauhan, oikeuden ja anteeksiannon liittäminen yhteen palautui mieleeni monta kertaa saman kevään aikana, jolloin vierailin suomalaisen tutkijaryhmän kanssa Perun Limassa, Ayacuchossa ja Totosin kylässä. Toimimme Perun tuoreen Totuus- ja sovituskomission asiantuntijoina, eivätkä antamamme suositukset alkuunkaan saavuttaneet vastakaikua paikallisissa viranomaisissa.

Työmme ei kuitenkaan päättynyt tähän. Toimin yhä kollegani, professori Antti Sajantilan kanssa Perun Katolisen yliopiston vierailevana professorina.

Ulkoministeriön ja Helsingin yliopiston kaksivuotinen maisteriohjelma, joka antaa valmiudet joukkohautojen tutkimiseen ja todistusaineiston keräämiseen ja analyysiin, päättyy tämän vuoden lopussa. Kurssin opiskelijat valmistuvat tammikuussa 2009.

Heidän työkenttänsä on valtava. Vuosina 1980-2000 noin 70 000 ihmistä surmattiin, ja joukkohautoja löytyy jatkuvasti.

TOTUUS- JA SOVINTOKOMISSIOT, joista tunnetuin on Etelä-Afrikan komissio, voivat parhaimmillaan toimia kansallisina eheyttäjinä.

Komissiot voivat taata väkivallan uhreille oikeudenmukaisen kohtelun, mukaan lukien fyysisen ja psyykkisen kuntoutuksen, ja taloudellisia korvauksia. Näin ne voivat myös mahdollistaa anteeksiannon ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille.

On muistettava, että komissiot eivät ole tuomioistuimia, ja niiden toimiaika on rajallinen. Ne eivät siis korvaa mahdollisia oikeuskäsittelyjä rikoksiin syyllisiksi epäiltyjä henkilöitä vastaan.

Viime vuosikymmeninä on perustettu vajaat kolmekymmentä komissiota. Ne ovat jättäneet loppuraporttinsa, joita usein, ainakin kansallisesti, pidetään historiallisesti totuudenmukaisina. Raporttien kriittinen tarkastelu tuo kuitenkin esiin useita puutteita ja valikointia. Mielestäni vakavinta on jättää pois naisiin kohdistunut väkivalta aseellisten konfliktien aikana tai se, että naisiin kohdistuneeseen väkivaltaan viitataan vain lyhyesti. Perusteluina on käytetty komission mandaatin asettamia rajoja ja vaikeuksia väitteiden oikeudellisuuden varmentamisessa.

Monissa maissa naisiin kohdistuva väkivalta konflikteissa koetaan suurena häpeänä, jonka uhrit, heidän yhteisönsä ja viranomaiset haluavat unohtaa. Se johtaa historiallisen totuuden kannalta kestämättömään tilanteeseen.

PERUN TOTUUS- JA SOVINTOKOMISSION raportissa ei käsitellä lainkaan maan alkuperäisväestöön kohdistunutta pakkosterilointiohjelmaa, joka toteutettiin presidentti Fujimorin toisella kaudella köyhyyden poistamisen varjolla.

Arvioiden mukaan yli 200 000 naista ja jopa 20 000 miestä steriloitiin ilman heidän suostumustaan. Perun nykyinen hallinto on esittänyt julkisen anteeksipyynnön ohjelmasta, jonka vaikutukset väestörakenteeseen näkyvät vasta tulevina vuosikymmeninä. Kun kysyin komission puheenjohtajalta, miksi loppuraportti vaikenee näistä luvuista, hän vastasi: ”Se ei kuulunut mandaattiimme.”

Pidän yhtenä ratkaisuna sitä, että jo toimintansa lopettaneiden komissioiden raportteja täydennettäisiin naisiin kohdistuneen väkivallan osalta.

Kansalaisjärjestöt ovat monissa maissa keränneet tietoja, joiden pohjalta on mahdollista arvioida väkivallan laajuutta ja etsiä keinoja uhrien kärsimysten ja lisääntymisterveyteen liittyvien jälkivaikutusten lievittämiseksi. Tutkijaryhmä Fulbright New Century Scholars luovutti YK:n edelliselle pääsihteerille Kofi Annanille suosituksen kansainvälisen totuuskomission muodostamisesta naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimiseksi.

Tutkijaryhmän esitys ei ole edennyt YK:n ylimmissä elimissä. Hämmästyttävintä on se, ettei YK:n naistenrahasto UNIFEM ole sekään nostanut asiaa esille New Yorkissa. Elisabeth Rehnin ja Ellen Johnson SirleafinSota, rauha ja naiset (UNIFEM, 2002) on ainoa laaja raportti, jonka jatkoksi kuuluisi ehdottomasti totuuskomissioiden raporttien kriittinen arviointi.

Olen vakuuttunut siitä, että tutkijoilla olisi aitoa kiinnostusta ja valmiutta arviointiin. Työtä ei tule rajata vain naisiin kohdistuneeseen väkivaltaan vaan se tulee ulottaa komissioiden suositusten toteutumiseen, rahallisten korvausten maksamiseen ja kuntoutuksen järjestämiseen. Monia entisiä taistelijoita varten on luotu DDR-ohjelmia (Disarmament, Demobilisation, Reintegration), jotka saattavat aiheuttaa jännitteitä yhteiskuntien jälleenrakennusvaiheessa, jos samanaikaisesti ei kiinnitetä huomiota uhrien aseman parantamiseen.

Vaikeneminen naisiin kohdistuvasta väkivallasta pitää yllä rankaisemattomuuden kulttuuria. Anteeksianto ei ole mahdollista ilman oikeutta.  

Helena Ranta

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen professori ja toiminut useiden kansainvälisten oikeuslääketieteellisten tutkijaryhmien johtajana ja jäsenenä.

(Kehitys-Utveckling 2/2008)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 4.6.2008


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi