Jos haluat tutustua Ecuadorin intiaaniliikkeen lähihistoriaan ja erityisesti intiaaninaisten rooliin maan poliittisessa elämässä, Blanca Chancoso on oikea henkilö oppaaksesi.
Järjestöjen johtotehtävissä toimivana intiaaninaisena Chancoso oli pitkään harvinaisuus. Nyt hän keskittyy muuttamaan tuota tilannetta Dolores Cacuango -koulussa, joka tukee intiaaninaisia heidän pyrkiessään seuraamaan Chancoson jalanjäljissä.
Naisten johtajuuskoulun idea syntyi 1990-luvun nopeiden uusliberaalien talousuudistusten melskeissä. Tuolloin Ecuadorin kansalaisliikkeiden piirissä kaivattiin toimintaa, joka tarjoaisi poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle jääneille intiaanikansoille muutakin kuin peruskoulutusta - se ei nimittäin riittänyt, kun syrjäytetyt vähemmistöt yrittivät puolustaa omia oikeuksiaan politiikan kentällä.
“Ecuadorin kichwa-kansojen järjestön Ecuarunarin piirissä oli moneen kertaan mainittu tarve kouluttaa liikkeelle uusia johtajia", Chancoso kuvaa koulun syntyä kymmenen vuotta sitten. Naiset olivat toki ennenkin osallistuneet taisteluun intiaanien oikeuksien puolesta: äidin ja vaimon perinteiset roolit tekivät naisista perinteen säilyttäjiä ja nuorten kasvattajia, mitä naiset pitivät Chancoson mukaan hyvin yhteiskunnallisena tehtävänä. Tästä lähtökohdasta syntyi tarve vahvistaa naisten tietämystä politiikasta, Chancoso kertoo.
"Intiaaniliikkeiden historiassa me naiset olemme aina olleet mukana taisteluissa, hyvin hiljaisesti. Olemme olleet näkymättömiä, mutta läsnä kaikessa."
Naisten johtajuutta ei vahvisteta vain tietoa lisäämällä. Chancoson mukaan koulu täyttää tehtävänsä vasta, kun naiset siirtävät oppinsa käytäntöön omilla ehdoillaan. Koulussa ei opita vain teoriaa: opiskelijoiden halutaan sitoutuvan omiin ja yhteisön periaatteisiin ja niiden puolustamiseen käytännössä.
Ecuadorissa intiaaniliikkeiden poliittista ajattelua on määrittänyt kollektiivisuuden ajatus. Samalla kun maan johto on ajanut libertaristista talouspolitiikkaa, intiaanit ovat puolustaneet oikeuttaan perinteisiin yhteisömalleihin, jotka ovat usein olleet törmäyskurssilla virallisen politiikan kanssa.
Chancoso karsastaa poliittisia dogmeja. "Meidän toiveemme käyvät usein hyvin yhteen sen kanssa, mitä Marx ja Che toivoivat. Se ei silti tarkoita, ettemmekö voisi jakaa monia tavoitteita muiden vapautusta ajavien ajattelijoiden kanssa."
Tärkeintä on välttää nurkkakuntaisuutta, Chancoso alleviivaa: intiaaniväestön ja naisten hyvinvointi liittyy koko maan hyvinvointiin. Myös muut Ecuadorin köyhät vähemmistöt, kuten rannikon afrikkalaisperäinen väestö, ovat tervetulleita johtajuuskouluun.
"Olen intiaani, kun puhutaan identiteetistäni. On kuitenkin tärkeää muistaa, että en käy tätä taistelua vain intiaanien vuoksi tai vain naisten vuoksi. Tavoitteena on muuttaa koko maata, ja kansojemme oikeuksien puolustaminen on osa sitä muutosta."
Kymmenen vuotta Dolores Cacuango -koulun perustamisen jälkeen naisjohtajien määrä Ecuadorin kansalaisjärjestöissä ja politiikassa on nousussa. Blanca Chancoso muistuttaa, että tärkeää ei ole vain naisten määrä, vaan naisten oman poliittisen äänen syntyminen. Hyvä naisjohtaja uskaltaa puhua omalla suullaan.
"Koulun työn hedelmä on se, että aktiiviset naiset ovat kokeneet eräänlaisen poliittisen kypsymisen sekä äänestäjinä että järjestöissä ja ehdokkaina. Olemme löytäneet äänemme."
Johtajuuskoulun käyneet naiset pohtivat jo seuraavia askeleita, Chancoso kertoo. Politiikan lisäksi naisten panosta tulisi kasvattaa ainakin talouden ja tuotannon johtoasemissa. Sosiaalialan projektit eivät yksin ole riittäneet nostamaan intiaaniväestöä köyhyydestä, Chancoso korostaa.
"Taloudella emme tarkoita sitä, että aloitetaan uusia osuuskuntia sikoja kasvattaville naisille", Chancoso korostaa. "Etsimme nyt pilottiprojekteja, joilla on potentiaalia kasvaa kokonaisiksi vaihtoehtoisiksi talousmalleiksi."
Teksti: Laura Gazzotti
Käännös: Hanna Nikkanen
Laura Gazzotti on Suomessa asuva argentiinalaissyntyinen sosiologi.
Päivitetty 4.1.2008
Jaa kirjanmerkki