Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomi: Periksi pala kerrallaan - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 10.12.2007

Suomi: Periksi pala kerrallaan

Inarilaiset tietävät, että matkailu pitää Ylä-Lapin elävänä. Vastustajiakin silti löytyy: saamelaiset kavahtavat kulttuurinsa hyväksikäyttöä, ja poromiesten mielestä matkailu vie poroilta laidunalueet.

 

Matkamuistoksi Saariselältä voi ostaa vaikkapa pehmohuskyn. Kuva: Liisa TakalaMatkamuistoksi Saariselältä voi ostaa vaikkapa pehmohuskyn. Kuva: Liisa Takala

Pienen hiekkatien päässä Saariselän tunturialueella näkyy suuri hirsirakennus.

Sen täytyy olla Joikun kota, joka ei muistuta yhtään alkuperäistä saamelaista kotaa, pientä riukujen varaan rakennettua asumusta. Siellä perhe nukkui tiiviisti porontaljoilla nuotion ympärillä, kun taas matkailuyrittäjä Timo Palonojan kodassa iltaa mahtuu istumaan jopa 170 turistia.

Palonoja on saamelainen mutta hän järjestää silti lapinkasteita, räätälöityjä ohjelmanumeroja, joissa turisteille juotetaan viinaa ja heidän kasvonsakin voidaan noeta. Viina ja nokeaminen viittaavat saamelaisiin ilkeällä tavalla: heitä on pidetty likaisina, ja jo Topelius kuvaili heitä Maamme-kirjassaan "viinaan mieltyviksi".

Hän on myös poromies mutta järjestää silti moottorikelkka- ja koiravaljakkosafareja, jotka pelottavat poroja ja ajavat niitä syvemmälle erämaahan. Rekikoirat ovat sutta muistuttavia siperianhuskyja, jotka eivät liity mitenkään Lappiin.  

Mutta Palonojan täytyy olla jo sinut ristiriitaisuuksiensa kanssa.

Hän perusti safari- ja ohjelmapalveluja järjestävän yrityksensä Joiku Kotsamon safarit seitsemäntoista vuotta sitten. Moottorina toimi vaimo Armi Palonoja. Hän valmistaa loimulohta vaikka parillesadalle nälkäiselle - ja kertoo Lapin illoissa saamelaisuudesta saamenpuku yllään, vaikkei saamelainen olekaan.

Sekin ärsyttää saamelaisia.  

Nyt Palonoja vilkuttelee jo kodan ovelta, kullankaivajan hattu hauskasti päässä.

Saamelaista luontaishoitoa

Astutaan sisään Joikun kotaan. Kynttilät palavat pöydissä, loimulohi kypsyy tulella, penkeillä on porontaljoja.

Armi Palonoja kohentaa tulta. Timo Palonoja istuu taljalle ja kertoo, että turistit syövät kaiken itse tuotetun poronlihan: "Joudun ostamaan lisääkin. Mutta yksin porotaloudella ei eläisi."

Palonojat saavat poronhoidosta enää viitisen prosenttia vuosituloistaan, loput tulevat matkailusta. Timo Palonojan mielestä lappilaisten pitäisi hyötyä matkailusta enemmänkin: nyt isot yritykset etelästä vievät rahat, ja hanttihommat jäävät paikallisille asukkaille. Hanttihommilla hän tarkoittaa matalapalkkaisia töitä, kuten siivoamista ja ravintolatarjoilua.

Paikalliset asukkaat eivät pääse koville palkoille, koska heiltä puuttuu tietotaitoa ja pääomaa, hän tietää.

"Saamelaisilla on tietoa, taitoa ja osaamista. Kielitaitoa ei ole, ja yrittämistäkin voisi opettaa. Saamelainen kulttuuri voisi olla isompikin vetonaula, voisi olla pieniä saamelaisia hotelleja."

Armi Palonoja on istahtanut miehensä viereen penkille.

"Mikseivät hotellinjohtajat voisi olla saamelaisia? Ajattele, kun olisi saamelaishotelli, joka tarjoaisi luonnonhoitoja! Tai saamelainen hoitola, jossa tiedettäisiin, miten luonnontuotteita voi käyttää lääkkeeksi. Luonnon tietäminen tulisi elvytettyä. Shamanismi on myös kadotettu, senkin voisi elvyttää."

Palonojat tietävät kuitenkin, että pienet ryhmät eivät elätä. On turha järjestää Lapin kotailtoja kouralliselle turisteja tai kieltäytyä järjestämästä lapinkastetta, johon liittyy usein shamanistisia piirteitä, kuten loitsuja ja noitarumpujen soittoa. Lapinkaste "pesee" matkailijan ulkopuolisuuden pois ja liittää hänet paikallisuuteen.

"Lapinkastetta en halua tehdä, mutta joudun tekemään. Turistit haluavat sen, heillä on helvatin hauskaa. Otan sen leikkinä, ja olen kehittänyt omanlaisia mallejakin", Timo Palonoja sanoo.

"Kun lapinkasteet alkoivat, turistimiehet kulkivat nokisina lapinpuku päällä, haisivat viinalle, kävelivät omituisesti ja leikkivät shamaania. Se alensi kulttuuria. Mutta kun Pirkka-Pekka Petelius esitti samaa televisiossa leikkimielellä, herja saamelaisista loppui siihen. Se oli todella hyvä", Armi Palonoja tokaisee.

Kohta hän lisää: "Mutta lapinkastetta minä en suostu tekemään."

Hotellit kohti taivasta

Iltapäivä hämärtää, ja on aika jatkaa matkaa kymmenen kilometrin päähän Saariselälle.

Autossa mieleen nousevat Palonojan sanat: matkailu on sopusoinnussa poronhoidon kanssa, ja matkailijoiden määrän voisi tuplatakin, mutta alueiden käytöstä olisi neuvoteltava poromiesten ja saamelaisten kanssa. Inarin kunnassa on reilut 600 poronomistajaa, jotka kuuluvat kahdeksaan eri paliskuntaan, taloudellista tulosta tekevään poronhoitoyksikköön.

Myös matkailusta on tullut merkittävä työllistäjä inarilaisille, joita on 7 000. Saamelaisia heistä on reilut 2 000.

Saamelaisilla on maankäytöstä aivan oma käsityksensä. Saariselkä on rakennettu Saamenmaalle, jota saamelaiset ovat asuttaneet ja hyödyntäneet vuosisatoja. Hillajängät, kalavedet, metsästysmaat ja polttopuunhakupaikat jaettiin perheiden tai sukujen kesken, eikä "toisten maille" tavattu mennä. Riekonpyynti, kalastus ja marjastus toivat ruokaa ja myös tuloja.

Nyt Metsähallitus hallinnoi maita, joilla saa jokamiehenoikeudella kalastaa ja marjastaa kuka tahansa.

Maankäyttö ja -omistus aiheuttavat muitakin kiistoja. Metsähallituksen yritys Laatumaa myy ja vuokraa tontteja eli "rahastaa tontit ja myy kaikille minkä kerkeää, vaikka maat ovat vielä jakamatta" niin kuin Palonoja sanoi nyreissään. Tontteja on kaupan Saariselälläkin, keskellä Ivalon paliskunnan tärkeintä poronhoitoaluetta.

Mutta nyt ollaan jo Kuukkelissa, Saariselän supertavaratalossa, josta löytyvät niin porontaljat, kuksat kuin tavalliset lihapullatkin. Kuukkeli on rakennettu matkailijoille kuten Ivalon lentokenttä ja lukuisat ravintolatkin.

Ivalon paliskunnan johtaja, poroisäntä Viljo Huru astuu kahvilaan.

Hän on miettinyt asiansa valmiiksi: "Maa on valtion, kunta kaavoittaa sen ja paliskunnalta kysytään lausunto, ja onhan sillä jotain merkitystä. Mutta taloudelliset vastatekijät ovat suuret. Pala kerrallaan meidän on annettava periksi."

Saariselkä on siitä hyvä esimerkki. Kun lomakylää alettiin rakentaa, Ivalon paliskunnalle luvattiin, että nelostien länsipuoli jätetään rauhaan. Nyt siellä on jo matkailuyrittäjien huoltotiloja. Moni poromies uskookin, että sopimusta ollaan pikkuhiljaa kuoppaamassa, koska matkailu vaatii jatkuvasti lisää maata.

Nyt Saariselän raittiakin myllätään. Hotelleissa on jo kymmenentuhatta vuodepaikkaa, ja niiden määrä aiotaan tuplata.

"Paliskunnan mielestä kaikki rakentaminen toisesta kerroksesta ylöspäin vaikka 20-kerroksisiksi hotelleiksi on hyväksi, jotta turismi pysyisi tiiviillä alueella. Silloin se ei vie poroilta laidunalueita eikä meiltä elinkeinoa", Huru sanoo.

Poronliha viedään käsistä

Matkailu, johon Huru lukee myös kullankaivuun, vaatii tuhansia hehtaareja tilaa. Matalat hotellit ja mökit ripotellaan ympäriinsä, ja ne tarvitsevat tiet, viemärit, latu- ja kelkkayhteydet ja kaiken sortin palveluja.

Turismityöläisetkin tarvitsevat taloja Saariselältä. "Niitä rakennetaan poronpolkujen päälle, ja porot tulevat pihoille vetelemään kukkia. Porot tuottavat etenkin kesäisin paljon jätöstä, ja sitten elukoita kivitetään."

Poronhoidolle matkailusta on vain haittoja. Moottorikelkkasafarit ovat meluisia ja ylettyvät yhä kauemmaksi erämaahan. Siperianhuskyt häiritsevät kantavia vaatimia, jotka saavat keskenmenoja ja alipainoisia vasoja. Porot pääsevät kovaksi tallottuja ja yhä pidempiä latureittejä pitkin toisten paliskuntien alueelle, josta poromiesten on ne haettava.

Toisinaan huskyt pääsevät irti turistien ohjauksesta ja tappavat poroja kuin sudet.

"Huskyt ovat kaikista räikein ohjelmapalvelu. Eivät ne sovi Lappiin", Huru sanoo.

Matkailu lisää myös maantieliikennettä, josta seuraa "turhan paljon" porokolareita. Lisäksi moni lappilainen yrittäjä tulee Saariselälle jonkun muun paliskunnan alueelta, kuten Timo Palonoja Sodankylän Vuotson kylästä, ja sekin nyppii Hurua: "On selvää, että heidän omat paliskuntansa suhtautuvat kielteisesti maankäyttöön matkailussa."

Ivalon paliskunta suhtautuu kuitenkin "ymmärtävästi ja myötämielisesti" matkailuun, sillä tuohan se paljon hyvääkin: Inarin kunta saa kiinteistöveroja, poromiesten puolisot työpaikkoja ja poromiehet poronlihalle markkinoita. Poronlihan hinta on "pirun hyvä" ja kysyntä hurjaa, Huru tietää. Edes Ivalon paliskunnan lihat eivät riitä Saariselän matkailijoille.

Hän nousee lähteäkseen mutta lisää vielä, että poromies tarvitsee nykyään tuhat poroa, jotta tulisi toimeen yhtä hyvin kuin sadalla porolla luontaistalouden aikaan. Bensiini, mönkijät, moottorikelkat ja talojen sähköistys maksavat.

Vain sinnikkäimmät, kuten Viljo Huru, elävät yksin poronhoidosta.

Erämaahan helposti

Saariselän raitti on aamulla hiljainen, sillä ruskasesonki on hiipumassa. Hotelleissa näyttääkin olevan etupäässä kokouksia.

Myös Luontolomat Pro Safaris -ohjelmapalveluyrityksen omistaja Teuvo Katajamaa kävelee kokoukseen. Hän on matkailuyrittämisen konkari, sillä hän aloitti eräoppaana 1970-luvun alussa ja perusti aktiivilomiin painottuvan yrityksensä vuonna 1982. Nyt hän on myös Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Matkailun haittoja hän ei oikein edes keksi.

Katajamaan mielestä on selvää, että luonto kuluu matkailukeskusten läheisyydessä jonkun verran. Hän ei kuitenkaan usko siihen, että turistit "vievät" Inarijärvestä kalat tai että Inarijärvi menee pilalle, jos sen rannoille nousee loma-asuntoja.

Poromiesten kanssa hän on monesta asiasta samaa mieltä.

Saariselkää pitäisi rakentaa ylöspäin, joka tarkoittaa korkeita hotelleja, matkailun pitäisi pysyä ohjattuna ja erämaan pitäisi löytyä kävelymatkan päästä. "Jos ympäröivää luontoa ei saa hyödyntää matkailussa, niin voimme kaikki pakata kamppeemme ja lähteä pois. Pelkkä hiljaisuus ei meitä elätä."

Katajamaa tietää, että matkailijat ovat aktiivisia. Moni tykkää helposta liikkumisesta ja vauhdin hurmasta, ja sitä hän heille tarjoaakin: koskenlaskua, jokiseikkailuja ja suihkuturbiiniveneretkiä.

Poroerotus tuotteeksi

Ajetaan Saariselältä Inarin kylään Inarijärven rannalle. Pääkadulla ei näy yhtään turistia. Matkamuistomyymälä on auki mutta sen kahvila on suljettu. Jotain liikettä näkyy Siidassa, saamelaisten kulttuurikeskuksessa.

Siellä käväisee kahvilla myös poromies Outi Jääskö, joka asuu Angelin kylässä Inarin kunnassa.

Hän on projektityössä poronhoidon kehittämishankkeessa, mutta ei matkailukaan vierasta ole: hän tarjoaa majoitusta kotonaan Angelissa, jos joku sitä kysyy. Hän tosin kaipaisi ulkopuolista rohkaisua: jonkun, joka välittäisi matkailijoita Angeliin ja auttaisi matkailun markkinoinnissa.

"Matkailu on poronhoidon lisätienesti, se pitää yllä syrjäisten kylien työpaikkoja. Mutta se on kaksiteräinen miekka, sillä se muuttaa ympäristöä ja yhteisöä. Ajatellaan vaikka kreikkalaista kylää: on rannat, hotellit, baarit ja yökerhot, jotka työllistävät, mutta alkuperäiset elinkeinot, kuten kalastus, jäävät vähäisemmiksi."

Jääskön mielestä sekin on "ok, jos yhteisö haluaa valita toimentulon ja sen tuomat haitat". Mutta jos kyläläiset asettavat etusijalle alkuperäiset elinkeinot, matkailulle täytyy asettaa rajoja. Tai sitä pitää ohjata:

"Massaturismin pitäisi keskittyä Inarin ja Ivalon kyliin ja Saariselälle. Syrjäkylissä se ei saisi näkyä. Matkailuyrittäjien ja paliskuntien pitäisi kehittää yhdessä matkailua, ja paliskunnat voisivat tuotteistaa poroerotuksen ja esittää sitä ylpeinä turisteille. Senkin pitäisi tapahtua niin, etteivät rahat mene matkanjärjestäjien taskuun vaan yhteisön hyväksi."

Jääskö hörppää kahvia. "Niin se on, poronhoidon pitäisi olla matkailun sisältö - ei vain erämaan. Täällä kaukaisimmatkin kolkat ovat jonkun poromiehen koti ja työpaikka, melkein kuin oma navetta maanviljelijälle. Vieraiksi pitäisi tulla poronhoidon ehdoilla, nähdä ja kokea oikea kulttuuri."

Turistien harhauttamista

Siidaan saapuu kahville myös Ristenrauna Magga, saamelaisten sosiaali- ja terveysalan yhdistyksen SámiSoster ry:n toiminnanjohtaja, joka osaa kiteyttää saamelaisten ajatuksia matkailusta.

"Otetaan ensin saamenpuku. Saamenpukua puetaan väärin, yhdistellään miehen ja naisen asusteita, kesä- ja talvivaatteita, juhla- ja arkipukua. Puetaan liian iso puku päälle. Se ärsyttää, sillä saamelaiset pukeutuvat kauniisti."

Sitten hän jatkaa: "Se on turistien harhauttamista."

 

Matkailijat kuvaavat auringonlaskua hetkeä ennen lentoa Helsinkiin. Kuva: Liisa TakalaMatkailijat kuvaavat auringonlaskua hetkeä ennen lentoa Helsinkiin. Kuva: Liisa Takala

Saamelaisnuoret arvostelivatkin vuonna 1996 rajusti matkailuelinkeinon tapaa hyödyntää ja tuotteistaa saamelaisuutta kulttuurisesti kestämättömällä tavalla. Magga on saamelaisuuden arvostuksen heräämisestä ylpeä: "Eräs nuori saamelaisnainen sanoi, että on kulttuurinen prostituutio, jos elää sillä, että myy omaa kulttuuria."

Matkailu on silti tullut Lappiin jäädäkseen, ja siinä saamelaistenkin pitäisi löytää oma paikkansa, Magga tietää.

Saamelaiset voisivat vaikka ryhtyä valmistamaan koneellisesti käsitöitä saamelaisista raaka-aineista, kuten luusta, puusta, sarvesta ja nahasta. Lisäksi saamelaisten ja matkailuyrittäjien pitäisi kehittää "yhteinen projekti". Nyt saamelaiset esitetään vetonaulana ja koristeena niin kuin hänetkin EU:n ulkoministerien kokouksessa Saariselällä, jossa "asiapöytään en kelvannut mutta tervetuloillalliselle pöydän päähän, saamenpuku päällä" niin kuin Magga selittää.

Lapinkasteita hän ei hyväksy, sillä nekin ovat turistien harhauttamista.

Kun Ristenrauna Magga on lähtenyt, mieleen tulee Timo Palonojan "omanlainen" lapinkaste Joikun kodalla.

Ensin kämmeniä lämmitettiin nuotiolla "niin että sylki kiehuu suussa", sitten ne puristettiin yhteen ja  piti "ajatella positiivisia asioita Lapista, jotta kelpuutetaan". Palonoja sipaisi välillä hiiltä toiseen kämmeneen. Vähän ajan kuluttua kämmenet sai avata.

Toiseenkin kämmeneen oli ilmestynyt hiiltä.
Lapinkaste voi sujua näinkin, ilman viinaa ja nokea.

Päivi Ängeslevä

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 12.12.2007


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi