Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Laos ja Kambodzha: Turistivirta tuo ja vie - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 10.12.2007

MATKAILU JA KEHITYS

Laos ja Kambodzha: Turistivirta tuo ja vie

Matkailijamäärien raju kasvu tuo Laosille ja Kambodzhalle rahaa, mutta samalla rapauttaa maiden tärkeimpiä vetonauloja.

 

Luang Prabangin kaupungissa rauhaa saa hakea Luang Prabangin kaupungissa rauhaa saa hakea. Kuva: Timo Kuronen

Vasaroiden paukkeen ja pyörösahan vingahduksen äänet kantautuvat majataloon. Aamu on valjennut pohjoislaosilaisessa Luang Prabangissa, YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon kulttuuriperintökohteessa. Naapurustoon, vanhan temppelin viereen, nousee uusi pikkuhotelli.

Tahti on sama naapurimaassa Kambodzhassa. Lentokentältä Siem Reapin kaupunkiin johtavan tien varrella kohoaa uusien hotellien helminauha. Muutaman kilometrin päässä on yksi maailman laajimmista arkeologisista kohteista, 800-1200-luvuilla kukoistaneen Angkorin khmer-valtakunnan hindu- ja buddhalaistemppeleiden rauniot.

Angkor pääsi Unescon suojelulistalle vuonna 1992. Turistit alkoivat saapua vuosituhannen vaihteessa, kun maa oli rauhoittunut kymmenien vuosien sotimisen jälkeen ja temppelialue oli puhdistettu punakhmerien maamiinoista. Kun vuonna 1993 Angkoriin uskaltautui vain 7 600 vierailijaa, vuonna 2006 ulkomaalaisia matkailijoita oli jo yli miljoona ja kambodzhalaisia kävijöitä pari miljoonaa.

Laosin 700-vuotias kuninkaiden kaupunki Luang Prabang heräsi henkiin Vietnamin sodan ja kommunistisen puolueen vallan aiheuttamasta heitteillejätöstä Unescon ansiosta vuonna 1995. Kullatut buddhalaistemppelit, Ranskan siirtomaa-ajan arkkitehtuuri ja Mekong-joen rantamaisemat houkuttivat 1980-luvun lopulla Luang Prabangiin vain muutamia satoja omatoimimatkaajia. Nyt sadoilletuhansille vuotuisille kävijöille on tarjolla 3 200 majoitushuonetta.

Suurimpana erona näiden maailmanperintökohteiden välillä on se, että Angkorin suojelualue kattaa lähes asuttamattomat temppelirauniot ja lähimetsät, mutta Luang Prabangissa suojelualueen piirissä on elävä kaupunki.

Talouden selkäranka

Matkailuala on korkealla Kambodzhan ja Laosin kehityssuunnitelmissa. Se lisää työpaikkoja, tuo kaivattua ulkomaanvaluuttaa ja lievittää köyhyyttä. Molemmissa maissa noin kolmannes väestöstä elää alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä.

Monet kahdenväliset avunantajat ja järjestöt osallistuvat matkailustrategioiden laatimiseen ja kohteiden ehostamiseen. Liikenneyhteyksien kehittäminen on keskeisellä sijalla Aasian kehityspankin suur-Mekongin alueen yhteistyössä. Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö Asean avustaa markkinoinnissa ja pyrkii viisumivapaaseen liikkumiseen maiden välillä.

Kambodzhan pääministeri Hun Sen tiivisti matkailun tärkeän roolin puheessaan maailman matkailupäivänä syyskuun lopulla: “Arvostan matkailun kehitystä, sillä sen osuus maamme kansantuotteesta on kymmenisen prosenttia. Lisäksi sektori luo paljon työpaikkoja naisille. Noin 55 prosenttia alan työntekijöistä on naisia.”

Laos puolestaan markkinoi itseään alueen ekoturismikeskuksena. Heinäkuussa maan ekomatkailumessuilla pääministeri Bouasone Bouphavanh kertoi, että “hallituksemme pitää ekomatkailua tärkeänä paikallisen väestön toimeentulon, ympäristönsuojelutietoisuuden lisäämisen, paikallisen tuotannon ja Laosin monikulttuurisen perinteen kannalta”.

Turistien kaupunki

Unesco pelasti Luang Prabangin puskutraktoreilta ja korkeilta rakennuksilta.

“Unesco inventoi rakennukset, suojeli niistä 642 ja laati tarkat ohjeet, miten vanhoja rakennuksia voi remontoida tai mihin tyyliin uusia voi rakentaa”, insinööri Sengthong Lueyang kaupungin perinnetoimistosta kertoo. “Suojelualue koostuu neljästä vyöhykkeestä, joihin kuuluvat myös historialliseen keskustaan näkyvät maisemat ja 183 vesitalouden kannalta tärkeää lampea.”

Rakennusmääräykset ovat saaneet lainvoiman. Sengthongin mukaan suojelijoiden työ on kuitenkin välillä turhauttavaa. “Koko ajan eri puolilla kaupunkia näkee rakennuksia ja mainoksia, jotka ovat vastoin määräyksiä.”

Kaupungissa on noin 16 000 asukasta. Sinne muuttaa koko ajan väkeä muualta maasta. Myös ulkomaalaiset, varsinkin ranskalaiset, ovat perustaneet ravintoloita ja erikoismyymälöitä. Koska yrittäjät haluavat matkailupalvelunsa kapealla niemellä sijaitsevaan ydinkeskustaan, monet paikalliset asukkaat vuokraavat heille talonsa ja muuttavat kauemmaksi.

Joidenkin tarkkailijoiden mukaan nyt on tapahtumassa juuri se, mitä Unesco yritti välttää: kaupungin keskusta on muuttumassa elävästä kaupungista museoksi, jossa liikkuvat vain matkailijat.

Buddhalaiset vetonaulana

Unesco kertoo Luang Prabangia koskevassa Matkailun vaikutukset -raportissaan, että infrastruktuurin ja peruspalveluiden taso on jäänyt jälkeen turistimäärän kasvusta. Se näkyy etenkin liikenne- ja jäteongelmana ja ruoan hinnan kallistumisena.

 Kaupungissa ei ole riittävästi ammatti- tai ylemmän asteen koulutusta, mikä on edellytys parempipalkkaiseen työhön tai menestykselliseen yritystoimintaan.

Luang Prabangin uskonnollinen yhteisö on saanut kokea matkailun positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Yhteisö tuntee ylpeyttä ainutlaatuisen temppeliarkkitehtuurin vaalimisesta. Toisaalta aamukuudelta tapahtuva munkkien almujenkeräyskierros vetää puoleensa salamavaloja häiritsevästi väläytteleviä valokuvaajia.

Monet kummeksuvat myös sitä, että turistit jakavat ruokaa munkeille tiedostamatta, mikä rituaalin perimmäinen tarkoitus on. “Välillä tunnemme olevamme kuin eläintarhassa”, munkki Sombath sanoo keskustan temppelin edustalla. “Usein meidän on vaikea keskittyä Sanghan (buddhalaisoppien) opiskeluun.”  

Jotkut munkit hiovat kuitenkin mielellään kielitaitoaan ulkomaalaisten matkailijoiden kanssa.

Jotta ruuhkat kaupungin kaduilla helpottaisivat, viranomaiset ja avunantajat suosittavat turisteille retkiä kaupungin ympäristöön Mekong-joelle, käsityöläiskyliin ja vesiputouksille.

Massojen Angkor

Ennen auringonlaskua parkkitilasta on pulaa ja pakokaasut täyttävät ilman Angkorin arkeologisessa puistossa. Sankat joukot tunkevat Bakhengin kukkulalle nousevalle polulle ja kapuavat yli tuhat vuotta vanhojen kivipaasien päälle ihailemaan Angkorin kuuluisaa auringonlaskua. Vuosittain Bakhengin temppelin jäännöksiä kuluttaa yli miljoona kenkäparia.

Myös muualla matkailijat pääsevät koluamaan varsin vapaasti temppeleiden raunioita ja koskettelemaan mittaamattoman arvokkaita seinäreliefejä. Nimikaiverruksia on alkanut ilmestyä jopa päätemppeli Angkor Watin seinille.

Julkista liikennettä kymmenien neliökilometrien kokoisessa puistossa ei ole, vaan turistit liikkuvat joko ryhmämatkabusseilla tai vuokraamillaan takseilla tai mopotakseilla.

Monet pitävät vapaata liikkumista oikeutettuna, sillä 20 dollarin päivämaksu on korkea. Maailmanpankki mainitsee matkailuselvityksessään, että kritiikki kohdistuu öljy- ja hotellibisneksestä tunnettuun Sokimex-yhtiöön, joka vuonna 1999 sai hallitukselta luvan kerätä Angkorin alueen pääsylipputulot.

Sokimex-yhtiö kokoaa vuodessa kymmeniä miljoonia dollareita, mutta palauttaa vain pienen osan summasta Angkorin suojelusta vastaavalle Apsara-virastolle.

Pettääkö maaperä?

Siem Reapissa hotelleja ja majataloja on jo 250, eikä rakentamistahti näytä hiipuvan. Kaupungin väkiluku kasvaa yli 10 prosentin vuosivauhtia ja lähentyy jo kahtasataatuhatta. Reuna-alueille on noussut slummeja.

“Maakeinottelijat ajavat ihmisiä pois mailtaan, sillä sodan jäljiltä monilla ei ole maanomistuspapereita. Maan hinta lähellä keskustaa on nelinkertaistunut muutamassa vuodessa”, Apsaran tutkija Tes Sothy kertoo.

Vedestä on tullut kaupungin kehityksen kipupiste. Vesijohtoverkostoa laajennetaan Japanin kehitysapuvaroilla, mutta osa jätevesistä valuu edelleen avo-ojissa kohti kaupungin läpi virtaavaa jokea ja Tonle Sap -järveä. Paikallisista kaivoista on löydetty kolibakteereja. Tes Sothyn mukaan pohjavettä pumpataan liikaa, mikä voi aiheuttaa maan vajoamista.

“Vettä pumpataan yli 70 metrin syvyydestä, mutta veden riittävyydestä ei ole selvityksiä. Yksi Angkorin temppeleistä on vajoamassa ilmeisesti pohjaveden pinnan laskun vuoksi.”

Vaikka matkailusektori tuokin työtä tuhansille, sitä ei riitä kaikille kaupunkiin hakeutuville kouluttamattomille nuorille. Monien naisten ainoat vaihtoehdot ovat karaokebaarit ja prostituutio. Onneksi vuosi sitten monet majoitusliikkeet lähtivät mukaan lapsityövoiman ja lapsiseksin vastaiseen kampanjaan.

Timo Kuronen
Kirjoittaja on Thaimaassa asuva vapaa toimittaja.

Laos: Valttina ekoturismi

Viime vuonna kuuden miljoonan asukkaan Laosiin saapui 1,2 miljoonaa ulkomaista matkailijaa, jotka toivat maalle noin 130 miljoonan euron tulot. Matkailu on talouden toiseksi suurin sektori kaivosteollisuuden jälkeen. 

Laosilaisen Luang Prabangin keskusta on muuttumassa matkailijoiden museoksi.

Yli puolet matkailutulosta tulee ekoturismista, joka on Luang Prabangin ohella maan toinen vetonaula. Vaellusturismin kehittäminen aloitettiin vuosituhannen vaihteessa Luang Namthan maakunnassa yhteistyössä etnisten vähemmistöjen kanssa. Ekokohteisiin voi kansallispuistojen lisäksi lukea Mekongin vesiputoukset ja kahviviljelmät Etelä-Laosissa sekä Ruukkujen tasanko ja Vietnamin sodan muistomerkit maan koillisosissa.

Aasian kehityspankin Alfredo Perdigueron mukaan panostus matkailualan osaamiseen on Laosissa heikkoa. "Tärkeimpien kulttuuri-, luonnon- ja kaupunkikohteiden kestävä hoito on edelleen puutteellista, ja matkailun negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia ei oteta tosissaan."

Unescon neuvonantajan Steven Schipanin mukaan uutena vaarana luontomatkailulle ovat kumipuuviljelmät. Niiden pinta-alan on määrä kuusinkertaistua vuoteen 2010 mennessä Kiinan kasvavan kysynnän vuoksi. Kumipuita istutetaan jopa luonnonsuojelualueille, joilla useimmat vaellusreitit kulkevat.

“Varovaistenkin arvioiden mukaan vuonna 2013 Luang Namthan maakunta hankkisi ekoturismilla 3,8 kertaa enemmän tuloja kuin kumipuilla”, Schipani kirjoittaa Laosin kehityskysymyksiä pohtivassa Juth Pakai -lehdessä.

Kambodzha: Arkeologista matkailua

Viime vuonna 14 miljoonan asukkaan Kambodzhaan saapui 1,7 miljoonaa matkailijaa. He jättivät maahan noin 800 miljoonaa euroa. Matkailu on nousemassa maan suurimmaksi talouden alaksi ohi vaatetusteollisuuden.

Yli miljoona kenkäparia kuluttaa vuosittain Bakhengin temppelin jäännöksiä Kambodzhassa.

Suurin osa ulkomaalaisista matkailijoista lentää suoraan Siem Reapiin vain parin-kolmen päivän vierailua varten. Tilauslentoja tehdään etenkin Koreasta ja Japanista. Sekä pääkaupunki Phnom Penhin kävijöiden että keskimääräisten yöpymisten määrä ovat alkaneet laskea.

Maailmanpankin mukaan matkailusektorin suurimpia pullonkauloja ovat infrastruktuurin heikkous ja säännöstelyn puute. Matkailupalvelujen taso Siem Raepin ja Phnom Penhin ulkopuolella on alhainen. Maatalous ja teollisuus eivät juurikaan hyödy matkailun kasvusta, sillä suurin osa hotellien ruoasta sekä rakennus- ja kulutustarvikkeista tuodaan Thaimaasta ja Vietnamista.

Thaimaanlahden rannalla sijaitseva Sihanoukville voisi kehittyä kansainväliseksi rantalomakaupungiksi. Sinne suunnitellaan tosin myös öljysatamaa, sillä läheiseltä merialueelta on löydetty lupaava öljykenttä. Maan koillisosassa Rattanakirissä ympäristöjärjestöt ideoivat pienimuotoista eko- ja seikkailuturismia. 

Kambodzhan kulttuuriperintöä suojelevan Heritage Watch -järjestön mukaan Kambodzhan tulevaisuus lepää arkeologisessa matkailussa. Angkorin lisäksi maan metsissä ja riisipelloilla on 3 500 arkeologista kohdetta, mutta ne ovat huonosti suojeltuja. Järjestö valistaa matkailijoita laittomasta taide-esineiden kaupasta. “Suojelu on kuitenkin ennen kaikkea köyhyyskysymys. Tärkeintä on, että paikalliset ihmiset näkevät oman perinteensä arvon”, järjestön Dougald O'Reilly muistuttaa.

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 10.12.2007


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi