
Vähän yli kaksikymppiset akha-miehet Atee Chermeu ja Phatiphan Ayi ajavat päivittäin töihin vanhoilla autonrämillään Pohjois-Thaimaan Chiang Raissa. He ovat kuin miehet ympäri maailmaa: tekniikka ja televisionkatselu kiinnostivat nuorempana enemmän kuin koulu.
Atee ja Phatiphan eivät kuitenkaan lähteneet työnetsintään kaupunkiin kuten monet muut Thaimaan vuoristoalueilla elävien vähemmistökansojen nuoret. He ajavat kotikylistään pieneen Huay Khomin kylään, missä sijaitsevat thaimaalaisen Mirror Foundation -järjestön savesta tehdyt rakennukset. Pian he istuvat tottuneesti yhden savitalon sisällä – tehokkaiden tietokoneiden edessä.
Muutaman lahu-, karen-, mien- ja hmong-ystävänsä kanssa Atee ja Phatiphan ovat muutamassa vuodessa rakentaneet internetiin virtuaalisen vuoristoheimomuseon (www.hilltribe.org), kirjoittaneet nettiartikkeleita, pitäneet yllä nettikeskustelupalstaa ja kuvanneet lukuisia videodokumentteja alueen vähemmistökansojen elämästä.
Lähinnä etnisten vähemmistöjen nuorista koostuvat dokumenttien tuotantotiimit ovat itse valinneet aiheet ja vastanneet kuvauksista ja filmien editoinnista. Aluksi kuvattiin eri ryhmien perinteisiä rituaaleja, sillä kylien vanhimmat pelkäsivät niiden katoavan nuorten muuttaessa vuoristokylistä muualle. Sitten projekti laajeni kuvaamaan akhojen, karenien, lahujen ja lisujen maanviljelyä, musiikkia ja käsitöitä.
Atee Chermeun mukaan dokumenteilla ja virtuaalimuseoprojektilla on kaksi tärkeää tavoitetta.
“Ensimmäinen tavoite on rohkaista yhteisöjä oppimaan lisää omista kulttuureistaan ja siirtämään ylpeänä perinnetietoa nuorille sukupolville. Toinen tavoite on julkaista keräämämme materiaalia siten, että alajuoksulla elävät ihmiset (thait) ymmärtäisivät kulttuureitamme ja elinolojamme paremmin ja muuttaisivat negatiivisia ennakkokäsityksiään.”
Useimmat etnisten vähemmistöjen ryhmät ovat muuttaneet parin vuosisadan aikana Thaimaan puolelle Burmasta, Laosista ja eteläisestä Kiinasta. Thaimaan kansalaisuuden saanti on vaikeaa ja se on nykyään vain noin puolella noin miljoonasta 'vuoristoheimolaisista'. Valtaväestö pitää heitä sivistymättöminä ja syyttää heitä usein metsien kadosta ja huumeiden salakuljetuksesta. Varsinkin nuoret pyrkivät usein piilottamaan etnisen taustansa.
Kulttuuri ei ole pysähtynyt ilmiö
Dokumenttien ja artikkeleiden pohjalta Mirror Foundation on muun muassa julkaissut Thaimaan kouluille tarkoitetun oppimispaketin, mikä sisältää DVD-videon ja opettajan oppaan.
Virtuaalimuseon väki ei ole myöskään pyrkinyt ainoastaan tallentamaan historiaa, vaan myös viihdyttämään ja herättämään keskustelua.
“Nettimuseossa voi ladata etnisiä soittoääniä kännykkään tai verrata kukonkiekuntaa eri kielillä. Chattipalstoilla ja blogeissa keskustellaan muun muassa siitä, voisiko naisilla olla tasa-arvoinen oikeus osallistua perinnerituaaleihin tai miten eri kylät voisivat yhdistää voimansa juhlien järjestämisessä”, Phatiphan Ayi kertoo.
“Emme halua pitää kulttuuria staattisena ilmiönä. Perinteiset tavat ovat jo pitkälti kadonneet viranomaisten toteuttamien uudelleenasutusohjelmien sekä lähetyssaarnaajien vaikutuksen vuoksi. Sähkö ja muut modernit ilmiöt ovat tulleet kyliin, mutta turistit haluaisivat nähdä perinneasuja ja alkukantaisuutta. Mielestämme uuden teknologian ja median käyttö on ratkaisevaa yhteisöjen identiteetin ja kulttuurin säilyttämisessä”, projektikoordinaattori Parisudha Sutthamongkol lisää.
Mediatyön lisäksi vuodesta 1999 Chiang Raissa toiminut Mirror Foundation auttaa vähemmistöjä muun muassa huume- ja ihmiskaupan vastaisissa ponnisteluissa, järjestää ekovaelluksia sekä koordinoi vapaaehtoisopettajien rekrytointia. Läheisessä Ban Jalaen kylässä kyläläiset hoitavat järjestön ja paikallisyhteisöjen yhteisvoimin rakentamaa perinteisempää savimajoissa sijaitsevaa museota.
Virtuaalimuseon lisäksi Huay Khomin vuoristokylästä pidetään satelliitin kautta yllä paikallista videoarkistoa (www.bannoktv.com) sekä varainkeräykseen tarkoitettua käsityötuotteiden nettikauppaa (www.ebannok.com).
Timo Kuronen
Kirjoittaja on Thaimaassa asuva vapaa toimittaja.

Päivitetty 26.9.2007