Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Tuottava maa on avain ruokaturvaan - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 17.9.2008

KEHITYSPOLITIIKKA

Tuottava maa on avain ruokaturvaan

Ruoka kasvaa yhä pääosin pellolla. Jos ruokakriisiin halutaan ratkaisu, maatalouden tuottavuutta on parannettava.

Ruokaturva tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisillä on ruokaa syödäkseen ja varmuus siitä, että sitä on vastaisuudessakin. Tämä varmuus puuttuu kahdelta miljardilta ihmiseltä.

Yli puolet koko maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Heidät ruokitaan maaseudun ylituotannolla. Laajan maaltamuuton ja maatalouden heikon tuottavuuden vuoksi tämä käy useilla alueilla jo ylivoimaiseksi. Siksi viljelysmaan laatuun ja määrään on satsattava.

Viljelymaahan kohdistuu paineita kahdelta suunnalta. Teollisuus, tiet ja asutus tarvitsevat jatkuvasti lisää maata. Suuri osa viljelykelpoisesta maasta siirtyykin muuhun käyttöön.

Myös osa viljelykäytössä pysyvästä maasta pilaantuu asteittain. Tavallisesti syinä ovat eroosio, aavikoituminen ja suolaantuminen. Arvioidaan, että noin 40 prosenttia maailman maatalousmaasta on alituottoista.

Suolaantuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Suolaantumisessa natriumin, kalsiumin ja magnesiumin liukoisia suoloja kerääntyy maan juuristovyöhykkeeseen siinä määrin, että kasvien veden ja ravinteiden saanti heikkenee.

Yleensä suolaantuminen liittyy keinokasteluun alueilla, joilla luontainen sademäärä on vähäinen ja haihtuminen suurta. Kun sateet ovat vähäisiä, suola kerääntyy vähin erin maan viljavuudelle tärkeimpään pintakerrokseen eikä huuhtoudu alemmaksi.

Suolaantuminen pahenee asteittain. Maanviljelijät joutuvat vaihtamaan kasvilajeja aina vain paremmin suolaa sietäviin lajeihin, kunnes tuottavuus on jo niin alhainen, ettei viljely enää kannata. Suolaantumisesta johtuvan ruoantuotannon laskun uskotaan historiassa vaikuttaneen merkittävästi jopa joidenkin korkeakulttuurien taantumiseen.

Kasvit olojen mukaan

Maailman lisääntyvän väestön ruokaturvan takaamiseksi tarvitaan lajikkeita, jotka kestävät kuivuutta, erilaisia ympäristöstressejä, tauteja ja tuholaisia, ja joiden sadot ovat entistä terveellisempiä ja tuottoisampia. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan vahvoja maataloustutkimusorganisaatioita ja kasvinjalostusta eri puolilla maailmaa.

Kasvinjalostus on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka lähes kaikki nyt viljeltävät lajikkeet ovat syntyneet jalostamalla. Kasvinjalostus on moninkertaistanut sadot nykyiselle tasolle ja mahdollistanut entistä parempien ja halutumpien maataloustuotteiden tuottamisen.

Vaikka kasvinjalostuksen merkitys kasvaa entisestään ilmastonmuutoksen vuoksi, siihen on panostettu aiempaa vähemmän. Jotta maanviljely voisi olla tuottavaa myös ilmaston muuttuessa, tarvitaan uusiin olosuhteisiin soveltuvia lajikkeita. Mahdollisimman kattava maataloustutkimuksen verkosto onkin kaikkien etu.

Kasvinjalostus on suurelta osin siirtynyt kaupallisten yritysten tehtäväksi, ja valtioiden omat kasvinjalostusorganisaatiot ovat monin paikoin rapautuneet. On kuitenkin tärkeää, että kasvinjalostus tuottaa lajikkeita, jotka sopivat kaikille viljelijäryhmille muuttuvissa olosuhteissa.

Kasvinjalostuksella voidaan lisätä vitamiinien sekä hiven- ja valkuaisaineiden pitoisuuksia, jolloin ruoasta tulee terveellisempää. Lisäksi tauteja ja tuholaisia kestävien lajikkeiden viljelyyn tarvitaan vähemmän maatalouskemikaaleja. Kun haitalliset kemikaalijäämät vähenevät, viljelystä tulee turvallisempaa viljelijälle ja ruoasta terveellisempää kuluttajalle.

Tärkeää tietoa neuvojilta

Ruokakysymyksen ratkaisemiseksi on huolehdittava siitä, että viljelijät voivat lisätä ja parantaa tuotantoaan. Keskeisiä tuotantoon vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi lannoitteet, hyvälaatuiset siemenet, paremmat lajikkeet, työvälineet ja maatalouskemikaalit.

Yhtä tärkeää on varmistaa, että viljelijät saavat tarvitsemaansa tietotaitoa. Neuvojien kouluttaminen ja heidän toimintansa tukeminen on tuottanut nopeasti tuloksia erityisesti paikallistasolla. Neuvojat voivat vaikuttaa siihen, että viljelijät saavat käyttöönsä uusia lajikkeita ja viljelymenetelmiä.

Kasvilajikkeiden valinnassa heidän tietonsa on arvokasta. Usein paikalliset kasvikannat ovat sopeutuneet hyvin juuri kyseisen alueen maatalouden käyttöön, ja siksi ne voivat olla viljelijälle paljon turvallisempia valintoja kuin pitkälle jalostetut uudet lajikkeet.

Samalla eri kasvikantojen ja -lajikkeiden kirjo säilyy geenipankkien ulkopuolellakin.

Neuvonnalla voi myös vaikuttaa tehokkaasti ympäristöön. Lannoitteet ovat kalliita köyhimmille viljelijöille, ja siksi ravinteiden kierrätys kompostoinnilla, typpeä sitovien kasvien käyttö ja usean kasvilajin viljely samaan aikaan on viisasta.

Ruoka on politiikkaa

Poliittiset päätökset ohjaavat sitä, missä ja miten ruokaa voi ja kannattaa tuottaa.

Kun ruokakriisi kärjistyy jollakin alueella nälänhädäksi, ihmishenkien säästämiseksi on reagoitava nopeasti. On myös valittava, millaista hätäapua annetaan. Valinnalla on kauaskantoisia seurauksia.

Usein avunantajamaat ovat valinneet helpoimman mahdollisen keinon, oman ylituotannon lähettämisen hätää kärsiville. Inhimilliseltä kuulostavalla toiminnalla on kuitenkin usein huonoja seurauksia: suuret ilmaislähetykset laskevat ruoan hinnan alle paikallisten tuotantokustannusten. Ilmaisavun vaikutus näkyy paikallisen maataloustuotannon kannattavuudessa kriisin jälkeenkin.

Myös maanomistusolot vaikuttavat suoraan ruoantuotantoon. Yli 70 prosenttia maailman köyhistä asuu maaseudulla, mutta suuri osa heistä ei omista viljelemäänsä maata. Osa heistä on vuokraviljelijöitä, osalla on maahan vain käyttöoikeus. Koska maa ei ole heidän omaansa, heidän ei kannata satsata siihen pitkäjänteisesti.

Kehitysmaiden maatalouden kehitystä vaikeuttaa myös se, että tuotteiden osittainenkin vienti on vaikeaa kehittyneiden maiden omien tukijärjestelmien ja tuontisäännösten takia. Paremmat vientimarkkinat kehittäisivät koko maatalousalaa ja siihen liittyviä teollisuudenaloja.

 

Vakaa peruna

Vaikka ruoan hinta on tempoillut, paikallisesti tuotetun ja kulutetun ruoan hinta on pysynyt maailmanmarkkinahintoja tasaisempana ja halvempana.

Peruna on hyvä esimerkki ruoasta, jonka hinta ei seuraa helpommin liikuteltavien ja markkinoitavien tuotteiden hintoja. Se on heikosti säilyvää, ja sen kuljettaminen kauas maksaa painon takia paljon. Siksi sen hinta on ruokakriisissäkin säilynyt paljon vakaampana kuin esimerkiksi riisin tai vehnän.

Tapani Haapala

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden tohtori, joka työskentelee tämän vuoden vierailevana tutkijana YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOssa.

(Kehitys-Utveckling 3/2008)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 18.9.2008


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi