Psykologiksi valmistunut Katja Kuortti työskentelee apulaisasiantuntijana YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ssä Turkissa. Euroopan kaakkoislaidalla pakolaistyön puitteet poikkeavat kehitysmaista ja suurimmiksi haasteiksi nousevat kaupungit sekä kielimuuri.
Kuortti kuuli apulaisasiantuntijaohjelmasta ollessaan työharjoittelussa Tansaniassa. Mahdollisuus työskennellä YK:n organisaatiossa alkoi kiinnostaa ja erityisesti jo Suomessa tutuksi tullut työskentely pakolaisasioiden parissa motivoi hakemaan ohjelmaan.
"Olen jo viides suomalainen Turkin UNHCR:ssä, joten osasin odottaa paikan vapautumista", Kuortti hymyilee. Hän lisää, että apulaisasiantuntijapaikkojen saamista edeltävät aina neuvottelut maiden kesken. Edellytyksenä on tietysti hyvän hakijan löytyminen. "Apulaisasiantuntija ei ole mikään sihteeri, vaan ammattilainen", hän painottaa. Kuortti kertookin olleensa tarkka neuvotellessaan työnkuvasta, kun Ankaran toimistoon luotiin uutta integraatioyksikköä, jonne hän siirtyi työskentelemään.
Katja Kuortin pakolaisjärjestökokemus poikkeaa hieman tavanomaisesta. Perinteisesti YK:n pakolaisjärjestö järjestää vesihuoltoa ja terveyspalveluja leireillä. Turkissa pääosin Lähi-idästä tulleet pakolaiset taas asuvat kaupungeissa muun väestön seassa. "Eihän Turkki enää mikään kehitysmaa ole. Pakolaisetkin nähdään siellä ennen kaikkea turvallisuuskysymyksenä", Kuortti selittää. Turkissa on yli 10 000 pakolaista, jotka sisäministeriö pyrkii sijoittamaan ympäri maata.
Turkki on asettanut YK:n pakolaissopimukseen maantieteellisen rajoituksen: maa ei tunnusta Euroopan ulkopuolelta tulevien turvapaikanhakijoiden pakolaisasemaa, vaan he saavat oleskella siellä vain väliaikaisesti. Pääasiassa eteläisistä naapurimaista, Irakista ja Iranista, tulevilla pakolaisilla on edessään pitkä prosessi. Heidän taustansa selvitetään, jonka jälkeen pakolaisstatuksen saaneille yritetään löytää kolmas vastaanottajamaa. Esimerkiksi Suomi ottaa kiintiöpakolaisia Turkista.
Kuortin tehtävä integraatioyksikössä on kouluttaa ja kannustaa Turkin viranomaisia ja kansalaisjärjestöjä ottamaan pakolaiset mukaan yhteiskuntaan. Turkinkin on valmistauduttava siihen, että osa pakolaisista saattaa jäädä maahan pitkäksi aikaa. Vaikka pakolaiset olisivatkin maassa vain väliaikaisesti, oleskelu voi kestää kaksi tai viisikin vuotta. Se on pitkä aika lapsille olla käymättä kouluja ja perheelle ilman terveyspalveluja tai työn tuomaa elantoa. Kuortin mielestä olisi kaikille osapuolille parempi, jos pakolaisilla olisi mahdollisuus elättää itseään. "Eihän kukaan halua olla avustuksista riippuvainen, vaan olla hyödyksi", hän perustelee.
Suurimmaksi haasteeksi jokapäiväisessä työssä on noussut kielimuuri. Toimiston työkieli, englanti, ei tuota ongelmia, mutta apulaisasiantuntijan työnkuvaan kuuluu viranomaisten tapaaminen ympäri maata. Vaikka keskustelujen tulkkaamisessa paikalliset vapaaehtoiset ovatkin olleet korvaamaton apu, Kuortti kaipaa mahdollisuutta suoraan kontaktiin. "Oma integraatioprojektini on oppia turkin kieli hyvin", Kuortti naurahtaa ja kertoo käyttävänsä lähes kaiken vapaa-aikansa turkkia opiskellen.
Apulaisasiantuntijuudesta Kuortti kokee olevan vain etua tulevaisuutta ajatellen. "Haluan edelleenkin työskennellä pakolaiskysymysten kanssa. Tämä kokemus auttoi paremmin ymmärtämään monien pakolaisuuteen liittyvien ongelmien taustoja", Kuortti miettii. Hän on myös oppinut uuden kielen, projektityöskentelyä ja rahoituksen hakemista. YK:n organisaation tuntemisestakin on varmasti hyötyä.
"Turkki on helppo maa asua. Maa on kehittynyt viime vuosina, erityisesti EU:n motivoimana", Kuortti kuvailee kohdemaataan ja lisää, että paljon on vielä tekemistäkin. "Ruoka on ainakin hyvää", hän myhäilee tyytyväisenä.
Milla Halme
Päivitetty 3.9.2007
Jaa kirjanmerkki