Nicaragualainen rockbändi Raza Oculta julistaa myönteistä sanomaa. "Kun asiat ovat huonosti, pitää olla optimisti", yhtyeen keulakuva Carlos Alexis Mejía sanoo. Bändi vieraili Suomessa viime viikolla.
Kun nicaragualainen muusikko Carlos Alexis Mejía kertoi suomalaisille tuttavilleen matkustavansa yhtyeensä Raza Ocultan kanssa Suomeen marraskuussa, he kurtistelivat kulmiaan ja sopersivat jotain huonosta säästä ja pimeästä vuodenajasta.
"Hyvänen aika, pääsenhän käymään Suomessa! Ihan sama, vaikka tämä ei olisikaan paras vuodenaika. Pitää ajatella positiivisesti", Mejía summaa elämänasenteensa.
Myönteisten asioiden löytäminen onkin Nicaraguassa arkipäivää. Keski-Amerikan köyhimmässä maassa puutetta on kaikesta ja 1980-luvun verinen sisällissota on vielä tuoreessa muistissa.
"Musiikki on tärkeä inspiraation ja toivon lähde vaikeassa tilanteessa", Mejía sanoo. "Musiikki – ja taide yleisemmin – ei ehkä nosta ihmisiä köyhyydestä, mutta se motivoi yrittämään."
Mejían yhtye Raza Oculta täyttää motivaatiotehtävän takuuvarmasti mukaansatempaavalla musiikillaan. Mejían karismaattinen ja innokas lavapersoona tehostaa edelleen vaikutusta. Raza Ocultan musiikki ei kuitenkaan ole pelkkää viihdettä vaan laulut pureutuvat yhteiskunnan epäkohtiin.
Raza Oculta yhdistää musiikissaan nicaragualaista perinnemusiikkia rock-ilmaisuun. Kokoonpanokin on sen mukainen: rock-yhtye terästettynä Nicaraguan kansallissoittimella marimballa. Yhdistelmä on uponnut nicaragualaisiin ja tänä vuonna kaksi yhtyeen kappaletta on kivunnut listaykköseksi.
"Musiikillinen taustani on rockissa. Asuessani Yhdysvalloissa aloin soitella nicaragualaista kansanmusiikkia koti-ikävääni. Näin tämä yhdistelmä sai alkunsa", Mejía kertoo.
Vaikka Mejía painottaa rock-taustaansa, kansanmusiikki on ollut vahvasti läsnä hänen lapsuudessaan. Hänen isänsä Carlos Mejía Godoy ja setänsä Luis Enrique Mejía Godoy ovat tunnettuja kansanmuusikkoja. Molemmat ovat esiintyneet Suomessa.
Myös Raza Ocultan musiikki näyttää purevan suomalaisiin. Yhtye esiintyi viime viikolla Helsingissä ja Oulussa sekä vieraili kouluissa ja musiikkioppilaitoksissa.
Suomi–Nicaragua-seuran ja Suomen Managuan-suurlähetystön tukema vierailu oli lähtölaukaus Nicaraguan ja Suomen väliselle nuorisomusiikkiyhteistyölle. Yhteistyökuvioita käynnisteltiin muun muassa Helsingin Pop & Jazz Konservatorion kanssa.
Nicaragualaisten bändien olosuhteet eivät ole Mejían mukaan nykyään kummoisia. Nykyinen hallitus ei juuri tue kulttuuria ja yhtyeiden mahdollisuudet kehittää toimintaansa ovat olemattomat. Aiheeseen liittyen Mejía pääsee luontevasti kertomaan laajemminkin Nicaraguan yhteiskunnallisista epäkohdista.
"Köyhyys lisääntyy jatkuvasti eikä hallitus välitä siitä. Olemme kiitollisia Suomen ja muiden maiden antamasta kehitysavusta, mutta se ei auta ennen kuin opimme auttamaan itseämme", Mejía täräyttää.
Räikeimpiä epäkohtia on koulutuksen puute. Ihmiset eivät tiedä asioista ja se mahdollistaa väärinkäytökset. "Paras asia Suomessa on se, että täällä arvostetaan koulutusta", Mejía sanoo.
Nicaraguassa voi kouluttautua, jos on varaa maksaa siitä. "Toisaalta, jos ylipäätään on varaa ruokaan, asiat ovat jotakuinkin hyvin."
"Kun asiat ovat huonosti, pitää olla optimisti", Mejía palaa perusmyönteisyyteensä. Nicaragualla on siis toivoa? "Aina on toivoa! Ja juuri toivo on se, mikä mahdollistaa seuraavan askeleen."
Teksti: Olli Moilanen
Kuvat: Juho Kuusinen
Jaa kirjanmerkki