Miksi tasa-arvoa?

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille

Kansainväliset ihmisoikeudet koskevat kaikkia maailman ihmisiä: miehiä, naisia, tyttöjä ja poikia. Ihmisoikeudet eivät kuitenkaan missään maailman maassa ole täysin toteutuneet eivätkä naiset ja miehet ole tasa-arvoisessa asemassa keskenään. Sukupuolten välinen epätasa-arvo ilmenee kaikilla elämänalueilla. Monissa kehitysmaissa naisten asema on edelleen hyvin huono. Naiset eivät pääse osallistumaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. He ovat miehiä useammin aliarvostettuja ja ylityöllistettyjä sekä alttiita syrjinnälle ja väkivallalle.

Köyhyys on sukupuolikysymys

Köyhyys vaikeuttaa niin miesten kuin naistenkin elämää. Silti köyhyyden aiheuttamat ongelmat koskettavat maailmanlaajuisesti useammin naisia kuin miehiä: 70 prosenttia maailman köyhistä on naisia tai tyttöjä. Monissa yhteisöissä naiset kärsivät köyhyyden seurauksina esimerkiksi väestönkasvusta, koulutuksen puutteesta ja heikosta yhteiskunnallisesta asemasta. Nämä ongelmat kietoutuvat yhteen ja ruokkivat toinen toistaan; köyhyyden vähentäminen ja sukupuolten tasa-arvo kulkevat käsi kädessä.

Miehetkin kärsivät sukupuolten välisen eriarvoisuuden seurauksista. He saattavat kokea, etteivät pysty vastaamaan sukupuoliroolinsa ja asemansa mukaisiin kaavamaisiin odotuksiin, joita yhteisö tai valtajärjestelmä heihin kohdistaa.

Sukupuolinäkökulma lisää hankkeiden laatua ja kestävyyttä

Naisten ja miesten tasa-arvoisempi asema on kestävän, ihmiskeskeisen kehityksen edellytys. Tasa-arvokysymykset täytyy ottaa huomioon kaikissa kehitysyhteistyöhankkeissa, ei vain nimenomaisissa nais- tai tasa-arvohankkeissa. Jokaisessa hankkeessa tulee pohtia, miten hanke hyödyttää toisaalta miehiä ja toisaalta naisia. Hanke, jolla ei kuvitella olevan vaikutuksia sukupuolten asemaan, saattaa käytännössä syrjiä yhteisön jotakin ryhmää, esimerkiksi naisia. Hanke saattaa tällöin tahattomasti syventää naisten ja miesten välistä eriarvoisuutta. Hankkeet saattavat myös epäonnistua, mikäli  yhteisön noudattamia sukupuolirooleja ja sukupuolten välistä työnjakoa ei ole otettu niissä huomioon.

Kehitysyhteistyö ei siis ole laadukasta ja kestävää, jos se ei omalta osaltaan vähennä sukupuolten välistä eriarvoisuutta. Tasa-arvon ja naisten aseman edistäminen ei saa enää olla ylimääräistä luksusta, johon kiinnitetään huomiota kehitysyhteistyössä sitten, kun siihen on aikaa, varoja tai kiinnostusta. Ihmisten hyvinvointi ei lisäänny eikä köyhyys vähene, jos naisten ja miesten tasavertaista oikeutta osallistua ja kehittyä ei samalla edistetä.

Sitoumukset velvoittavat

Kaikki maailman valtiot ovat tunnustaneet ihmisoikeudet ja sitoutuneet sukupuolten tasa-arvon sekä naisten aseman ja oikeuksien edistämiseen. Erityisesti YK:n naisten maailmankonferenssissa Pekingissä luotu Pekingin toimintaohjelma sekä kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista koskeva CEDAW-sopimus ovat tällaisia valtioita sitovia yleismaailmallisia asiakirjoja. Sitoumukset velvoittavat myös meitä kehitysyhteistyön tekijöitä. Siksi naisten ja tyttöjen oikeuksien sekä sukupuolten tasa-arvon edistäminen on nostettu keskeiseen asemaan Suomen kehitysmaapolitiikassa. Sukupuolten tasa-arvo on yksi Suomen kehitysmaapolitiikan päätavoitteista.

Sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia ja toimintaohjelma Suomen kehitysmaapolitiikassa 2003-2007 (PDF, 4,92 MB) edellyttää myös suomalaisilta kehitysyhteistyötä harjoittavilta ja ulkoasiainministeriön rahoitustukea saavilta kansalaisjärjestöiltä toimia ja tavoitteita sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.

>> Peruskäsitteet