Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Maailmankauppa suosii rikkaita maita - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Kauppa ja kehitys (4.2013)

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

Maailmankauppa suosii rikkaita maita

Kansainvälinen kauppa olisi kehitysmaille mahdollisuus vähentää köyhyyttä. Niiden on kuitenkin vaikea päästä osallisiksi kaupan hyödyistä, sillä niiden lähtökohdat ovat täysin toiset kuin rikkailla mailla.

Rahtialus Singaporessa. (Kuva: whitecat singapore / cc 2.0 / Flickr)Maailmankauppa on edelleen rikkaiden maiden hallussa. Rahtialus Singaporessa. Kuva: whitecat sg/Flickr, CC BY-NC 2.0

Kansainväliseen kauppaan osallistuminen on viime vuosina ymmärretty yhä tärkeämmäksi tekijäksi köyhyyden poistamisessa. Mikäli maa pystyy osallistumaan maailmankauppaan, kauppa tuo parhaassa tapauksessa mukanaan ulkomaaninvestointeja, työpaikkoja, uutta osaamista, verotuloja ja sitä kautta vaurautta, joka oikein jaettuna hyödyttää myös köyhimpiä.

Ongelmana kuitenkin on, että toistaiseksi maailmankauppaa hallitsevat rikkaat maat. Vaikka neljä viidestä maailman asukkaasta elää kehitysmaissa, kehitysmaiden osuus maailman viennistä on alle puolet.

Esimerkiksi koko Saharan eteläpuolisen Afrikan viennin arvo oli vuonna 2011 pienempi kuin Alankomaiden – jossa on yli 50 kertaa vähemmän asukkaita.

Hyödyt köyhien ulottumattomissa

Se, että kehitysmaat eivät pääse osallisiksi kaupan hyödyistä, ei varsinaisesti johdu siitä, etteikö niillä olisi mitään myytävää. Moni kehitysmaa on luonnonvaroiltaan vauraampi kuin teollisuusmaat, mutta niiden on vaikea kilpailla teollisuusmaiden kanssa, koska lähtökohdat ovat täysin erilaiset.

Kehitysmaiden väestö on usein kouluttamatonta, koneet, laitteet ja teknologia vanhanaikaisia ja yritysten perustaminen vaikeaa ja kallista. Ulkomaaninvestointien puute estää yritystoiminnan laajentamisen, ja esimerkiksi huono infrastruktuuri ja pitkät etäisyydet vaikeuttavat kaupankäyntiä.

Toisaalta vaikka esteistä päästäisiinkin, edessä olisi silti yhä koko kansainvälinen kauppajärjestelmä, joka on kehittynyt suosimaan rikkaita maita. Yksi syy siihen, että kehitysmaiden on vaikea saada tuotteitaan rikkaiden maiden markkinoille, on se, että rikkaat maat suojaavat omia tuotteitaan erilaisilla tullimaksuilla ja tuotantotuilla, joiden avulla ne pyrkivät saamaan paremman aseman markkinoilla.

Kuva: Sam Graham/Flickr, CC BY-NC SA 2.0WTO:n kokoukset keräsivät mielenosoittajalaumoja vuosituhannen vaihteessa. Kuvassa mielenosoitus Hong Kongissa vuonna 2005. Kuva: Sam Graham/Flickr, CC BY-NC-SA 2.0

Erityisen korkeat tullimaksut on jalostetuilla tuotteilla. Se ohjaa kehitysmaita viemään  rikkaisiin maihin pääosin halpoja raaka-aineita, joten niiden tulotkaan eivät nouse. Vaikka kehitysmaille on taattu erityisetuuksia, kuten matalampia tullimaksuja, se ei ole ratkaissut ongelmaa kokonaan.

Periaatteessa maailma pyrkii vapaakauppaan – tilanteeseen, jossa mikään maa ei suojaisi tuotantoaan epäreiluilla tulleilla ja tukiaisilla, vaan tuotteet kilpailisivat tasa-arvoisesti keskenään.

Neuvotteluja käydään Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, mutta kiistojen vuoksi ne jymähtivät paikalleen jo 2000-luvun puolivälissä. Sen sijaan maailmalla käydään alueellisia neuvotteluja, jotka pyrkivät samaan päämäärään.

Vapaakauppa ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaisu kehitysmaiden kannalta, ja takavuosina WTO:n neuvottelut keräsivätkin laajoja mielenosoittajalaumoja. Kehitysmaat nimenomaan tarvitsisivat köyhyytensä vuoksi erityistukia ja -tulleja suojelemaan tuotantoaan. Pelkona on, että jos ne joutuisivat kilpailemaan teollisuusmaiden kehittyneen tuotannon kanssa samoilla ehdoilla, niiden köyhyys vain pahenisi, kun teollisuusmaiden tuotteet valtaisivat niiden markkinat.

Väheneekö köyhyys?

Viime vuosina kehitysmaiden osuus maailmankaupasta on kasvanut – vielä vuonna 1980 niiden osuus maailman viennistä oli YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin tilastojen mukaan alle kolmanneksen.

Nykyisen nousun taustalla on käytännössä isojen nousevien talouksien, kuten Kiinan, Intian, Vietnamin ja Brasilian menestys. Ne ovat viime vuosina tulleet mukaan maailmankauppaan, avanneet talouttaan ja vaurastuneet.

Kauppa tai sen vapauttaminen eivät kuitenkaan automaattisesti poista köyhyyttä. Sen hyödyt saattavat valua ulkomaisten firmojen taskuihin, tai maa ei vaurastumisesta huolimattaan jaa tuloja tasaisesti. Monien asiantuntijoiden mukaan kauppa onkin enemmän väline köyhyyden poistamiseen – sen lisäksi tarvitaan esimerkiksi investointeja terveyspalveluihin, koulutukseen ja työpaikkoihin.

Juttuun on haastateltu australialaisen Murdoch-yliopiston ja Helsingin yliopiston Erik Castrén -instituutin tutkijaa, tohtori Silke Trommeria.

Teija Laakso / maailma.net

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Päivitetty 16.8.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi