Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Pohjois-Korean ydinasekiista odottaa ratkaisua - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Maailman konflikteja

Ulkoministeriön kehitysviestintä, puh. 0295 351182. Verkkojulkaisun päivitys päättyi 30.6.2014.
flickr facebook
reuna

Pohjois-Korean ydinasekiista odottaa ratkaisua

Pohjois-Korean ja länsimaiden välinen ydinasekiista on ollut kahden vuosikymmenen ajan soutamista ja huopaamista Pohjois-Korean tehdessä välillä myönnytyksiä ja välillä kiristäessä kantojaan. Johtaja Kim Jong-ilin kuolema herätti toiveita edistyksestä, mutta tilanne kiristyikin entisestään alkuvuodesta 2013, kun maa teki kolmannen ydinkokeensa.

Pohjois-Korean ydinasekiista

  • Konflikti alkoi: 1990-luvun alussa
  • Konfliktin osapuolet: Pohjois-Korea, länsimaat (mm. Etelä-Korea, Yhdysvallat, Japani, Venäjä)
  • Konfliktin uhreja:-
  • Kansainvälisen yhteisön osallistuminen: mm. YK:n atomienergiajärjestö IAEA, Yhdysvallat

Konfliktin tausta

Pohjois-Korean kommunismin juuret ovat 1900-luvun alussa. Japani miehitti koko Korean niemimaata vuodesta 1910, kunnes antautui toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton joukoille. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakoivat niemimaan 38. leveyspiirin kohdalta kahtia. Jaosta tuli voimakkaan poliittinen, ja 38. leveyspiiri määrittää yhä Pohjois- ja Etelä-Korean valtioiden välisen rajan.

USA:n joukot jättivät niemimaan vuonna 1948. Seuraavana vuonna kommunistinen Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan ja Korean sota alkoi.

Korean sodassa vuosina 1950–53 pohjoinen taisteli yhdessä Kiinan kanssa USA:n ja YK:n tukemaa etelää vastaan. Sodan päättyessä osapuolet eivät päässeet sopuun alueen aseita säätelevistä sopimuksista. Tuolloin YK ja pohjoisen hallitus sopivat aselevosta, jonka Pohjois-Korea, Kiina ja USA YK:n nimissä allekirjoittivat. Genevessä huhtikuussa 1954 käydyt rauhanneuvottelut päättyivät umpikujaan. Rauhansopimusta ei saatu aikaiseksi, ja virallisesti maat ovat edelleen sodassa.

Korean sodan jälkeen Kim Il-sung vakiinnutti Pohjois-Korean valtion aseman Neuvostoliiton ja Kiinan ristiriitoja hyväksi käyttäen ja nosti maan viralliseksi ideologiaksi juche-aatteen, joka perustuu maan omavaraisuuteen ja valtiojohtoiseen kommunistiseen järjestelmään. Siitä lähtien maata on hallinnut käytännössä Korean työväenpuolue Kimin suvun johdolla.

Pohjois-Korean karttaLähde: CIA Fact Book

Nykyisen konfliktin juuret ovat 1990-luvun alussa, kun yhä vihamielisesti toisiinsa suhtautuvat Pohjois- ja Etelä-Korea allekirjoittivat yhteisen julistuksen niemimaan ydinaseettomuudesta. Hyvin nopeasti sopimuksen solmimisen jälkeen Pohjois-Korea kuitenkin koetteli sopimuksen rajoja kaksinkertaistamalla kapasiteettinsa plutoniumin tuottamiseen ja kieltämällä IAEA:n tarkastajilta pääsyn Yongbyonin ydinvoimalaan.

Ilmapiiri Pohjois-Korean ympärillä kiristyi erityisesti Pohjois-Korean Japaninmerellä tekemän ohjuskokeen jälkeen. Yhdysvallat onnistui kuitenkin vuonna 1994 neuvottelemaan sopimuksen, jonka mukaan Pohjois-Korea lopettaa ydinaseohjelmansa ja saa vastineeksi länsimailta öljytoimituksia sekä apua kevytvesireaktoreiden rakentamiseen.

Pohjois-Korea heilautti vuonna 1998 herkkää tilannetta vielä testaamalla pitkänmatkan ohjusta laukaisemalla sen Japanin yli Tyyneenmereen. Tarkastajat eivät löytäneet todisteita ydinmateriaalista.

Pohjois-Korea tänään

Pohjois-Korea, eli virallisesti Korean demokraattinen kansantasavalta, on yksi harvoista jäljelle jääneistä kommunistisista valtioista. Sen hallintotapaa luonnehditaan usein maan ulkopuolella stalinistiseksi tai kommunistiseksi diktatuuriksi.

Maa on hyvin eristäytynyt, ja varmojen tietojen saaminen etenkin asukkaiden tilanteesta on vaikeaa median tiukan kontrolloinnin vuoksi.

Maa on ajautunut vakaviin taloudellisiin ongelmiin ja on riippuvainen ulkomaisesta ruoka-avusta. 90-luvun puolivälistä asti WFP on ruokkinut liki kolmannesta 23 miljoonasta pohjoiskorealaisesta. Kesällä 2012 julkaistun YK:n arvion mukaan jopa 16 miljoonaa pohjoiskorealaista – kaksi kolmasosaa väestöstä – kärsii heikosta ruokaturvasta. Syksyllä 2013 YK sanoi 2,4 miljoonan ihmisen tarvitsevan säännöllistä ruoka-apua.

Ydinkiista ja sen myötä Pohjois-Korean viilenneet välit muuhun maailmaan ovat vaikeuttaneet ruoka-avun toimittamista maahan.

Maan ihmisoikeustilanne on kokonaisuudessaan vaikea. YK:n yleiskokous otti marraskuussa 2005 ensimmäistä kertaa kantaa Pohjois-Korean tilanteeseen ja hyväksyi päätöslauselman, jossa todetaan, että ihmisoikeuksia rikotaan maassa yleisesti ja systemaattisesti. Esimerkkeinä ihmisoikeusrikkomuksista mainitaan vankien kidutus, julkiset teloitukset, kuolemantuomiot sekä pakkotyövoiman käyttö.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan maan vankileireillä ja pidätyskeskuksissa on satojatuhansia ihmisiä, joiden joukossa on myös lapsia. Vankileireiltä paenneiden mukaan vangeilla muun muassa teetetään orjatyötä, heitä kidutetaan ja pahoinpidellään.

Maaliskuussa 2013 YK asetti kansainvälisen tutkintakomission selvittämään Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun YK tekee pohjoiskorealaisten kohtelusta virallisen tutkinnan. YK:n ihmisoikeustarkkailijan Marzuki Darusmanin mukaan tutkittavat ihmisoikeusrikokset saattavat täyttää määritelmän rikoksesta ihmisyyttä vastaan.

Konfliktin osapuolet

Pohjois-Korean ydinasekonfliktissa kommunistisella Pohjois-Korealla näyttää olevan vastassaan koko muu maailma. Sen asema on hiukan samanlainen kuin Iranin: molemmat maat kiristävät muun maailman hermoja ydinohjelmillaan ja mahdollisella ydinaseiden tavoittelullaan.

Pohjois-Korea

Pohjois-Koreaa hallitsee Korean työväenpuolue, ja maan johdossa ovat järjestelmällisesti jatkaneet Kim-suvun jäsenet. Puolueen perustajan Kim Il-sungin kuoltua vuonna 1994 valtaan nousi hänen poikansa, Kim Jong-il. Tämän kuoltua vuonna 2011 johtajaksi nimettiin Kim Jong-un. Maan ydinohjelmasta on vähän varmaan tietoa, mutta Pohjois-Korea on useaan otteeseen lopettanut yhteistyön kansainvälisten tarkastajien kanssa sekä tehnyt ydin- ja ohjuskokeita, mikä on johtanut aalloittain entistä suurempaan eristäytymiseen.

Etelä-Korea

Virallisesti Etelä- ja Pohjois-Korea ovat yhä sodassa. Käytännössä maat ovat tehneet hidasta ja varovaista lähentymistyötä jo 1970-luvulta lähtien. Koreoiden suhteet ovat kuitenkin olleet kireät: maiden välisellä rajalla on ollut useita selkkauksia, ja sodan puhkeaminen uudestaan on ollut lähellä useita kertoja.

Yritykset maiden suhteiden parantamiseksi alkoivat jo 1970-luvun alussa. Tuolloin maat yrittivät saada aikaan sopimuksen sodan erottamien perheiden yhdistämiseksi. Perheet hajosivat, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakoivat maan mielivaltaisesti 38. leveyspiirin kohdalta. Neuvottelut kuitenkin kariutuivat.

Jonkinasteinen läpimurto saavutettiin 1990-luvun alussa, kun maat allekirjoittivat sopimuksen sotilaallisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä ja ennen kaikkea Korean niemimaan ydinaseettomuudesta. Kiistat Pohjois-Korean ydinenergialaitosten tarkastuksista ja maan tekemät ydinkokeet ovat kuitenkin jarruttaneet suhteiden parantamista. Myös pohjoisesta etelään pyrkivien pakolaisten kasvava määrä on kiristänyt maiden suhteita. Suuri osa korealaisista toivoo niemimaan yhdistämistä. Yhdistymisprosessi on kuitenkin pysähtynyt Pohjois-Korean käynnistettyä uudelleen ydinohjelmansa.

Japani

Japanin ja Pohjois-Korean välejä hiertää erityisesti niin sanottu sieppausskandaali. Pohjois-Korea sieppasi 1970–1980-luvuilla 13 japanilaista kouluttaakseen heistä vakoojia. Pohjois-Korea salli vuonna 2002 viiden heistä palata Japaniin. Pohjois-Korean mukaan loput ovat kuolleet tai kadonneet. Siepattujen sukulaiset eivät ole uskoneet Pohjois-Korean ilmoitusta, ja toistaiseksi kiista hiertää maiden välejä.

Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Venäjä

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakoivat aikanaan Korean niemimaan kahdeksi eri valtioksi. Aluejako määräsi myös alueiden poliittiset suunnat, jaon Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain leireihin.

Neuvostoliitto tuki vuosikymmeniä poliittista liittolaistaan. Presidentti Mihail Gorbatšov alkoi kuitenkin lämmitellä suhteita Etelä-Korean kanssa jo 1980-luvulla. Korean niemimaa on Venäjälle strategisesti tärkeä alue. Presidentti Vladimir Putin on suosinut neuvottelevaa linjaa Pohjois-Korean ydinasekiistan ratkaisemisessa, sillä Venäjän ei halua ydinasevaltiota lähelle omaa aluettaan.

Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeen ollut tärkeä tekijä Korean niemimaalla ja sen lähialueilla. Sillä on yhä noin 28 000 ihmisen vahvuiset joukot Etelä-Koreassa. Yhdysvallat ei ole sulkenut aseellisen hyökkäyksen mahdollisuutta pois Pohjois-Korean tilanteen ratkaisemiseksi, mutta pyrkii aktiivisesti edistämään rauhanomaisen ratkaisun löytämistä. Yhdysvallat myös pelkää, että Pohjois-Korea rakentaa ydinaseen, joka yltäisi sen rannikoille asti.

Pohjois-Korean ohjusten kantomatkaa kuvaava karttaPohjois-Korean ohjusten kantomatkaa kuvaava kartta. Lähde: Wikimedia Commons/Public Domain

Konfliktin käännekohtia

Pohjois-Korean ydinasekiistan tilanne muuttui vuonna 2002 ratkaisevasti. Pian Yhdysvaltojen kokeman syyskuun 11:n päivän terroristi-iskun jälkeen presidentti George W. Bush kutsui Pohjois-Koreaa yhdeksi “pahan akselin” valtioksi yhdessä Iranin ja Irakin kanssa.

Pohjois-Korean suhteet sekä eteläiseen naapuriinsa että kansainväliseen yhteisöön joutuivat koetukselle, kun se päätti vuoden 2002 lopussa aktivoida käytöstä poistettuja ydinvoimaloita ja karkottaa kansainvälisiä tarkkailijoita. Yhdysvallat, Etelä-Korea, Japani ja EU totesivat marraskuussa 2002, että Pohjois-Korea oli ydinohjelmallaan mitätöinyt vuonna 1994 Yhdysvaltojen kanssa tekemänsä sopimuksen.

Yhdysvaltain painostuksesta päätettiin, että öljykuljetukset lopetetaan, kunnes Pohjois-Korea alkaa noudattaa sopimusehtoja. Vuoden 1994 sopimus haudattiin lopullisesti, kun myös Pohjois-Korealle vastineeksi luvattu ydinvoimaprojekti lopetettiin syksyllä 2003.

Yhdysvaltain aloitteesta ja Kiinan johdolla käydyt niin sanotut kuuden maan (USA, Kiina, Venäjä, Japani, Etelä-Korea ja Pohjois-Korea) neuvottelut vuosina 2003 ja 2004 päättyivät tuloksettomina. Pohjois-Korealta vaadittiin tuolloin ydinohjelman täydellistä alasajoa.

Takaisin neuvotteluihin

Tammikuussa 2005 kuusi maata istuivat uudelleen neuvottelupöytään, josta Pohjois-Korea kuitenkin vetäytyi helmikuussa ilmoittaen aikovansa vahvistaa maan ydinasevarastoja. Ilmoitusta pidettiin ensimmäisenä julkisena tunnustuksena maan ydinasevarastojen olemassaolosta.

Heinäkuussa 2005 Pohjois-Korea suostui jälleen neuvotteluihin maan ydinaseohjelman lopettamiseksi, mutta ne keskeytyivät tuloksettomina elokuussa. Syyskuussa tilanteessa saavutettiin kuitenkin läpimurto. Pohjois-Korea lupasi luopua ydinohjelmastaan ja liittyä kansainväliseen ydinsulkusopimukseen. Vastineeksi maalle luvattiin öljyä ja muuta energiaa. Neuvottelijamaat myös lupasivat normalisoida suhteensa eristettyyn Pohjois-Koreaan.

Sopimuksen mukaan Pohjois-Korealla on oikeus aloittaa rauhanomainen ydinvoimaohjelma, kunhan se ensin on saavuttanut kansainvälisen luottamuksen. Pari päivää neuvottelujen jälkeen Pohjois-Korea kuitenkin ilmoitti, ettei se suostu luopumaan ydinohjelmastaan tai liittymään kansainväliseen ydinsulkusopimukseen, ellei sille toimiteta kevytvesireaktoria ydinvoiman siviilituotantoa varten. Siihen muut maat eivät suostuneet.

Ensimmäinen ydinkoe herätti närää

Kesällä 2006 tilanne alkoi jälleen kiristyä. Pohjois-Korea teki heinäkuussa kokeen pitkän matkan ohjuksella, jonka kantomatka yltää valtaosaan Aasiaa, Australian pohjoisosaan ja Yhdysvaltojen Alaskaan. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi sen seurauksena päätöslauselman, jossa Pohjois-Koreaa vaadittiin keskeyttämään kaikki ohjuksiin liittyvät kokeet ja niiden kehitystyö. YK:n jäseniltä kiellettiin ohjuskauppa Pohjois-Korean kanssa.

Pohjois-Korean vuoden 2006 ohjuskokeita kuvaava karttaPohjois-Korean vuoden 2006 ohjuskokeita kuvaava kartta. Lähde: Wikimedia Commons/Public Domain

Kokeiden seurauksena Kiina ja Etelä-Korea lopettivat ruoka-apunsa pohjoiseen. Yhdysvallat, Japani ja Australia asettivat maalle taloudellisia pakotteita. Pakotteiden avulla Pohjois-Korea yritettiin saada jälleen mukaan kuuden maan neuvotteluihin, mutta tuloksetta.

Sen sijaan Pohjois-Korea järisytti maailman mielenrauhaa tekemällä lokakuun yhdeksäntenä päivänä ensimmäisen ydinkokeensa ja osoittautumalla maailman kahdeksanneksi ydinasevallaksi. Koko maailma tuomitsi kokeet yksituumaisesti. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan Pohjois-Korea asetettiin täydelliseen asevienti- ja luksustuotekauppakieltoon. Pakotteiden tehokkuus on kuitenkin kyseenalainen, koska niiden valvonta ja toteutus jäivät kunkin maan omaksi huoleksi.

Yksi motiivi Pohjois-Korean ydinkokeen taustalla oli saada valttikortti kuuden maan neuvotteluja varten. Neuvottelut käynnistyivätkin uudelleen joulukuun loppupuolella. Tavoitteena oli päästä toteuttamaan vuosi aikaisemmin neuvoteltua sopimusta. Viisipäiväiset neuvottelut päättyivät kuitenkin tuloksettomina Pohjois-Korean kohtuuttomien vaatimusten vuoksi.

Ehtona ydinaseohjelman alasajolle maa on vaatinut poistamaan kaikki siihen kohdistetut taloudelliset pakotteet sekä poistamaan sen terrorismia tukevien valtioiden listalta. Lisäksi se haluaa maahan ydinreaktorin siviilikäyttöön ja energia-apua sen rakentamisen ajaksi.

Ydinreaktori suljettiin

Konfliktin ratkaiseminen vaikutti lupaavalta vuosina 2007 ja 2008. Kuuden maan neuvottelut johtivat 13. helmikuuta 2007 sopimukseen, jonka mukaan Pohjois-Korea lupasi sulkea Yongbyonin reaktorin, lopettaa kaikki ydinohjelmansa sekä kutsua IAEA:n tarkastajat takaisin maahan. Vastineeksi se sai 50 000 tonnia polttoöljyä.

Helmikuussa solmitun sopimuksen toteuttamisessa myös edistyttiin. Heinäkuussa 2007 IAEA:n tarkastajat vahvistivat Pohjois-Korean sulkeneen Yongbyonin ydinreaktorin. Lopulta Yhdysvallat poisti lokakuussa Pohjois-Korean terrorismia tukevien maiden listalta.  

Yongbyonin ydinreaktoriYongbyonin ydinreaktori. Lähde: Wikimedia Commons/Public Domain

Pakotteita tiukennettiin toisen ydinkokeen jälkeen

Parin vuoden suotuisa kehitys katkesi, kun Pohjois-Korea teki keväällä 2009 sarjan ohjuskokeita sekä toukokuussa toisen ydinkokeen. Ydinkoe ja ohjusten testaukset tuomittiin laajasti. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti ydinkokeen tuomitsevan päätöslauselman sekä tiukensi maan vastaisia pakotteita.

Pohjois-Korean vastaus turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan oli vetäytyminen kuuden maan neuvotteluista. Niiden sijaan Pohjois-Korea ilmoitti olevansa halukas suoriin neuvotteluihin ydinohjelmastaan Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat puolestaan ilmoitti suostuvansa neuvotteluihin vain osana kuuden valtion neuvotteluja.

Maaliskuussa 2010 Etelä-Korean sota-alus upposi Keltaisellamerellä ja 46 sotilasta menehtyi. Pohjois-Korea kiisti osallisuutensa tekoon, mutta kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan aluksen upotti pohjoiskorealaisesta sukellusveneestä ammuttu torpedo.

Etelä-Korea uhkasi vastatoimilla, jotka pohjoisen naapurin mukaan olisivat johtaneet täysimittaiseen sotaan. YK:n turvallisuusneuvosto jätti heinäkuussa syyttämättä teosta Pohjois-Koreaa, minkä seurauksena maa ilmoitti halukkuudestaan palata ydinaseneuvotteluihin.

Koreoiden välit kiristyivät äärimmilleen, kun Pohjois-Korea 23. marraskuuta 2010 tulitti tykistöllä Yeonpyeongin rajasaarelle. Pääosa tulituksesta kohdistui saarella olevaan sotilastukikohtaan, mutta tulitus aiheutti tuhoja myös saaren muissa osissa. YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli tapausta, mutta Kiinan vastustuksen vuoksi se ei voinut hyväksyä Pohjois-Korean tuomitsevaa päätöslauselmaa.

Vuonna 2010 tapahtuneiden välikohtausten kasvattamaa jännitystä Koreoiden välillä oli tarkoitus liennyttää helmikuussa 2011 käytävillä sotilastason sekä myöhemmin ministeritason neuvotteluilla. Neuvottelut katkesivat kuitenkin saman tien Pohjois-Korean ulosmarssiin. Pohjoiskorealaisten mielestä kokouksen olisi pitänyt keskittyä provokatiivisten sotilaallisten toimien lopettamiseen molemmin puolin. Pohjois-Korea myös ilmoitti, ettei se aio enää neuvotella sotilasasioista Etelä-Korean kanssa.

Johtajan kuolema ei tuonutkaan toivoa

Kesällä 2011 Pohjois-Korea ilmoitti kuitenkin halustaan jatkaa kuuden maan neuvotteluja. Valmistelut katkesivat, kun Pohjois-Korean televisio ilmoitti muutamaa päivää ennen joulua, että maan johtaja Kim Jong-il on kuollut. Hänen tehtävässään jatkaa nuorin poika Kim Jong-un. Kimin kuolema herätti toiveita uudistuksista, mutta toisin kävi.

Helmikuussa 2012 Pohjois-Korea suostui osittain jäädyttämään ydinohjelmansa ja ohjuskokeensa saadakseen ruoka-apua, mutta huhtikuussa se yritti laukaista pitkän matkan raketin. Laukaisu epäonnistui. Seurauksena Yhdysvallat perui maalle jo aiemmin luvatun ruoka-avun.

Syksyllä jännitteet kiristyivät jälleen, kun Etelä-Korea ja Yhdysvallat kertoivat tehneensä sopimuksen siitä, että Etelä-Korea saa kehittää entistä pidemmän kantomatkan ohjuksia. Vastaukseksi Pohjois-Korea ilmoitti, että sillä on ohjuksia, jotka voivat osua Yhdysvaltoihin asti. 

Joulukuussa Pohjois-Korea yritti uudelleen pitkän kantaman raketin laukaisua ja onnistui tällä kertaa. Pohjois-Korea sanoi, että raketti oli rauhanomaista satelliitinkuljetusta varten, mutta monet epäilivät sen olevan tekosyy kokeilla ohjusteknologiaa.

Kolmas ydinkoe

Seurauksena raketin laukaisemisesta YK:n turvallisuusneuvosto päätti laajentaa Pohjois-Korealle asetettuja pakotteita. Vastalauseena pakotteille Pohjois-Korea teki kolmannen maanalaisen ydinkokeensa helmikuussa 2013, ja pakotteita lisättiin jälleen.

Sen seurauksena Pohjois-Korea perui Etelä-Korean kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimukset, katkaisi maiden välisen kuuman linjan sekä sulki keväällä maiden yhteiskäytössä olevan Kaesongin teollisuusalueen. Se uhkasi iskeä Yhdysvaltoihin, maan Tyynenmeren sotilastukikohtiin sekä Etelä-Koreaan. Toukokuussa se testasi neljää lyhyen kantaman ohjusta yhden viikonlopun aikana.

Maan kiukkua lisäsivät myös Yhdysvaltain ja Etelä-Korean pitämät yhteiset sotaharjoitukset Korean niemimaalla keväällä.

Yhdysvallat ilmoitti vahvistavansa ohjuspuolustustaan varautuakseen Pohjois-Korean hyökkäykseen. Myös Pohjois-Korean tärkein liittolainen Kiina yhtyi maan arvosteluun.

Jännitteet lievenivät hieman kesällä, kun Pohjois-Korea lähestyi Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja ehdotuksilla neuvotteluista. Lopulta Koreoiden välinen kuuma linja avattiin, ja syyskuussa yhteinen Kaesongin teollisuuskeskus jatkoi toimintaansa.

Kesällä ja syksyllä satelliittikuvista saatiin kuitenkin merkkejä siitä, että Pohjois-Korea on käynnistämässä uudelleen aiemmin suljettua Yongbyonin reaktoria, jossa se kykenisi tuottamaan plutoniumia.

Konfliktin näkökulmia

Totalitaarinen valtio pelottelee maailmaa

Monien silmissä Pohjois-Korea on arvaamaton totalitaarinen maa, joka sortaa kansaansa ja uhkailee muita maita ydinsodalla.

Tämän näkökulman mukaan sotilaallinen läsnäolo alueella ja länsimaiden oma ydinasepelote ylläpitävät rauhaa. Ne ovat tarpeen ainakin siihen asti, että maa suostuu lopettamaan ydinohjelmansa yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa. Jotkut myös ajattelevat, että tavallisten pohjoiskorealaisten auttamiseksi maan totalitaarinen hallinto tulisi kaataa.

Pieni maa puolustautuu

Pohjois-Korean puolustajien mielestä maan pitää asevarustelullaan puolustautua etenkin Yhdysvalloilta, joka yrittää puuttua sen itsemääräämisoikeuteen ja kaataa sen poliittisen järjestelmän. Maan virallisen kannan mukaan sen asukkaat voivat hyvin ja rakastavat johtajaansa.

Pohjois-Korea on myös vaatinut, että siltä vaadittu ydinaseriisunta koskisi myös vastapuolta.

Länsi ylläpitää sotilaallista jännitettä

Joidenkin mielestä Pohjois-Korean ydin- ja ohjuskokeet ovat vain osa alueen sotilaallisten provokaatioiden noidankehää. Muun muassa Yhdysvaltojen jatkuva sotilaallinen läsnäolo alueella, sen omat ydinaseet sekä Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen näyttävät sotilaalliset harjoitukset ylläpitävät pohjoisen pelkoa ja tarvetta asevarusteluun.

Tämän näkökulman mukaan jännitteiden lieventämiseksi tavallisia kansalaisia satuttavat pakotteet pitäisi lopettaa, Yhdysvaltojen pitäisi vetää joukkonsa pois ja aloittaa suorat neuvottelut Pohjois-Korean hallinnon kanssa.

Lähteet: BBC, CNN, Reuters, Guardian, Helsingin Sanomat, YLE, International Crisis Group, YK

Audiovisuaalista materiaalia muualla verkossa:

OneWorld TV/Al-Jazeera: YK:n entisen asetarkastajan Hans Blixin haastattelu

Konfliktikokonaisuutta ylläpitää Suomen OneWorld -portaaliyhdistys ulkoministeriön kehitysviestinnän toimeksiannosta. Tekstit on koottu julkisista lähteistä eivätkä ne välttämättä edusta ulkoministeriön virallista kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi