Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Valta vaikenee Tadžikistanissa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 16.12.2011

Valta vaikenee Tadžikistanissa

Tadžikistanilaiset toimittajat eivät tapaa presidenttiä eivätkä esitä virkamiehille kysymyksiä lehdistötilaisuuksissa.

Tadžikistanilaiset toimittajat tietävät, että tiedonhankinta on vaikeaa ja virkamiesten kanssa voi olla ongelmia. Selvää on sekin, etteivät monet toimittajat kirjoita mielellään presidentti Emomali Rahmonista, oli aiheena sitten hänen perheensä tai kytköksensä yrityselämään.  

Tadzhikistanissa somonit säästetään useimmiten mieluummin leipään kuin käytetään sanomalehtiin. Kuva: Petteri JärvinenTadzhikistanissa somonit säästetään useimmiten mieluummin leipään kuin käytetään sanomalehtiin. Kuva: Petteri Järvinen

”Presidentti Rahmon ei ole tavannut oman maansa toimittajia kertaakaan sinä aikana, kun hän on ollut vallassa eli vuodesta 1992 lähtien. Kiinassa hän on joskus antanut lausuntoja paikallisille toimittajille”, kertoo puheenjohtaja Nuriddin Karshiboev NANSMIT-järjestöstä. Se on Tadžikistanin johtava sananvapausjärjestö, joka on perustettu vuonna 1999.

”Ministerit pitävät lehdistökonferensseja neljästi vuodessa. Myös virkamiehet voivat järjestää tilaisuuksia, joissa he pitävät monologia, mutta tapana ei ole esittää heille kysymyksiä.”

Neuvostoliiton hajoaminen, Tadžikistanin itsenäistyminen vuonna 1991 ja maan sisällissota tuntuvat edelleen yhteiskunnassa, myös sen demokratiakehityksessä ja median työskentelyssä.

”Monet lehdet romahtivat, kun Neuvostoliitto hajosi. Sisällissodan aikana monet kollegat lähtivät maasta”, Karshiboev toteaa. 

Vielä vuosikymmen sitten Tadžhikistan oli yksi maailman vaarallisimpia maita toimittajille.

”Tadžikistanissa tapettiin noin 70 paikallista toimittajaa vuosina 1991−97. Tilanne on tasaantunut niistä ajoista huomattavasti, mutta toimittajat voivat edelleen joutua vaikeuksiin, jos he julkaisevat kriittistä aineistoa”, Karshiboev kertoo.

”Toimittajia on pidätetty, ja jotkut ovat odottaneet oikeuskäsittelyä vankilassa pitemmän aikaa. Toimittajia on myös pahoinpidelty. Toimittajia ja medioita voidaan painostaa epäsuorasti, ja heidän työtään voidaan hankaloittaa vaikka katkaisemalla toimituksen sähkö.”    

Lehti vai leipä?

Tadžikistan on Keski-Aasian pienin maa, jossa on 7,5 miljoonaa asukasta. Heistä neljä viidestä elää köyhyysrajan alapuolella. Virallisten tilastojen mukaan lähes jokainen kansalainen olisi lukutaitoinen, mikä tuskin pitää paikkansa nykyään.

”Ihmisillä ei ole varaa ostaa lehtiä. Sanomalehti voi maksaa kaksi somonia, yhtä paljon kuin leipä. Se on paljon erityisesti köyhemmälle ostajalle. Ehkä se on eräs syy siihen, että lehtiä luetaan Tadžikistanissa niin vähän”, Karshiboev toteaa.

”Tadžikistanissa toimii yli kolmesataa mediaa, joista yli 90 prosenttia on itsenäisiä. Sanomalehdet eivät saa tukea toimintaansa. Monien levikki on niin pieni, etteivät ne ole tuottavia. Päivälehden levikin pitäisi olla yli viisituhatta, jotta lehti tuottaisi voittoa.”

Karshiboevin mukaan sanomalehdet voidaan jakaa valtiollisiin ja ei-valtiollisiin lehtiin.

”Valtiolliset lehdet eivät kirjoita varsinaisesta politiikasta. Ne keskittyvät hallinnollisiin asioihin parlamentaarisella, kaupunki- ja aluetasolla. Ei-valtiolliset lehdet ovat itsenäisiä puoluelehtiä, joiden takana voi olla julkisia järjestöjä.”

”Hyviä aikakauslehtiä on muutama, ja naistenlehtiä saman verran. Niillä ei ole paljonkaan lukijoita. Maassa ilmestyy myös kaksi islamilaista lehteä ja islamilaisen puolueen aikakauslehti.”   

Suosituin media on televisio. Valtion televisiokanavien lisäksi maassa on toistakymmentä yksityistä tv-kanavaa, joiden ohjelmisto on hyvin viihteellinen. 

Toimittajista kolmannes naisia

Tadžikistanin ensimmäinen päivittäin ilmestyvä sanomalehti aloitti elokuussa 2010. Päivittäin ilmestyvän Imruz-News -lehden (Uutiset tänään) levikki on noin 2 500.

Yli 60 prosenttia maan lehdistä on tadžikinkielisiä, 30 prosenttia venäjänkielisiä ja 5−10 prosenttia uzbekiksi, kirgiisiksi tai englanniksi. Alueellisissa lehdissä on usein juttuja sekä venäjän että tadžikin kielellä, Nuriddin Karshiboev selittää.

Toimittajien koulutustaso on laskenut samaa tahtia alan arvostuksen kanssa. Myös palkat ovat alhaiset. Karshiboev uskoo, että tilanne paranee vähitellen.

”Neuvostoaikana toimittajilla oli yleensä kulttuurialan yliopistokoulutus. Nykyään toimittajat ovat vähemmän koulutettuja eikä ammattiin ole ylipäätään järjestelmällistä koulutusta. Opetus on teoreettista, joten opiskelijat eivät osaa työskennellä itsenäisesti, kun he tulevat toimituksiin.”

Karshiboev arvelee, että naisia olisi noin kolmannes kaikista toimittajista.

”Suurin osa ihmisistä asuu maaseudulla, jossa naiset pysyttelevät perinteisesti kotosalla. Toimittajan työ edellyttää liikkumista. Naiset menevät naimisiin nuorina, ja kun he avioituvat, he eivät yleensä enää työskentele kodin ulkopuolella. Kaupungeissa tilanne on toinen. Siellä on enemmän virkanaisia”, Nuriddin Karshiboev toteaa.

Riitta Saarinen Kehitys-Utveckling 4.2011

Tavoitteena ammattiliitto

Viestintä ja kehitys- säätiö Vikes on tukenut toimittajien kouluttamista ja järjestäytymistä Keski-Aasiassa vuodesta 2007 lähtien. Yhteistyötä on tehty alan järjestöjen kanssa Tadžikistanissa, Kirgisiassa ja Kazakstanissa. Tadžikistanilaiset toimittajat toivovat, että maahan saataisiin perustettua journalistien ammattiliitto ensi vuoden aikana. 

”Meillä on strateginen suunnitelma siitä, kuinka perustaa ammattiliitto. Haluaisimme saada liitosta yhteistyökumppanin, joka keskittyisi ammattiyhdistysasioihin, toimittajien oikeuksiin ja lakiasioihin”, sanoo NANSMITin puheenjohtaja Nuriddin Karshiboev.

”Ammattiliitto nostaisi esiin toimittajille tärkeitä asioita, kuten minimipalkan, sosiaalivakuutuksen ja toimittajien työolot. Lehtien omistajat ja toimitusten johtoporras eivät suhtaudu järjestäytymiseen kovin myönteisesti, mikä johtuu osaksi Tadžikistanin vaikeasta taloudellisesta tilanteesta.”

Karshiboevin mielestä liiton pitäisi edistää sananvapautta ja tukea journalisteja ja mediaa juridisissa asioissa. Lisäksi se järjestäisi koulutusta ja tekisi tutkimusta.

”Tällä hetkellä meillä on parisataa toimittajaa, jotka haluavat liittyä ammattiliittoon. Uskon, että jäseniä tulisi lisää ajan kuluessa, kun työn nähtäisiin tuottavan tulosta.”

Vikes on 26 suomalaisen viestintäalan yhteisön perustama, vuonna 2005 rekisteröity kehitysyhteistyösäätiö. Se pyrkii edistämään sananvapautta ja median moniarvoisuutta demokratian ja yhteiskunnallisen kehityksen perustana. Ulkoministeriö tukee sen toimintaa.

Tänä vuonna säätiö tukee hankkeita neljässätoista maassa yhteensä noin 600 000 eurolla. Keski-Aasian osuus hankebudjetista on noin 48 000 euroa.

     

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi