Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kestämätön yhtälö - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 9.6.2010

VÄESTÖ JA KEHITYS

Kestämätön yhtälö

Maailman väkiluku on kaksinkertaistunut viidenkymmenen viime vuoden aikana. Myös ympäristö on joutunut koville. Kumpi tuhoaa ympäristön, väestönkasvu vai kulutus?

Yhteys väestönkasvun ja ympäristönmuutoksen välillä vaikuttaa ensin selvältä: Enemmän ihmisiä kuluttaa enemmän luonnonvaroja, tuhoaa enemmän ympäristöään ja tuottaa enemmän jätettä.

Tämä on totta, muttei koko totuus.

Maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut viidenkymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 1960 meitä oli kolme miljardia, ja nyt meitä on 6,7 miljardia. Lapsikuolleisuus on vähentynyt ja eliniänodote on noussut. Ihmiset ovat terveempiä ja paremmin ravittuja kuin aiemmin.

Samaan aikaan ihmisen elinympäristö on muuttunut kiihtyvää tahtia. Saasteet ovat lisääntyneet, luonnonvarat ovat huvenneet ja ilmastonmuutos on edennyt.

Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että väestö vaikuttaa merkittävästi ympäristöön. Väkiluku on silti vain yksi tekijöistä. Muita ovat muuttoliikkeet, väestöntiheys, ikärakenne ja tulotaso.

Ympäristöneuvonantaja Matti Nummelin ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta kuvailee väestönkasvua "monikärkiongelmaksi”, johon pitää vaikuttaa monin keinoin.

”Köyhyyden poisto on paras tapa pysäyttää väestönkasvu. Nopeita täsmätoimia ovat naisten lisääntymisterveydestä huolehtiminen ja tyttöjen koulutuksen lisääminen. Ympäristön laadun parantaminen ei voi olla irrallaan muusta kehityksestä, vaan kaikkien ympäristötoimien pitää olla osa maiden yleisiä kehityssuunnitelmia.”

Muutoksia ympäristössä

Ihminen on aiheuttanut suuria muutoksia maapallolla viime vuosisadan ja etenkin viidenkymmenen viime vuoden aikana.

Maanviljelijät, karjatilalliset, metsurit ja grynderit ovat hävittäneet puolet maapallon alkuperäisestä metsäpeitteestä. Kolmasosa jäljellä olevista metsistä on turmeltu tai pirstottu.

Kolme neljäsosaa maailman kalavesistä on ylikalastettuja. Teolliset kalastuslaivastot ovat hävittäneet vähintään 90 prosenttia valtamerten petokaloista, kuten tonnikalasta, purjekalasta ja miekkakalasta.

Maailman pohjavesivarannot ovat vähentyneet, ja niiden laatu on heikentynyt. Syinä ovat liikapumppaus, lannoite- ja hyönteismyrkkyvalumat ja teollisuuden päästöt. Vedentarve on kuitenkin kolminkertaistunut 1950-luvulta lähtien. Puoli miljardia ihmistä asuu maissa, joissa vettä on niukasti. Vuoteen 2025 mennessä heitä voi olla jopa 3,4 miljardia.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt viidenneksen korkeampi kuin vuonna 1960. Kasvu johtuu fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta. Kasvihuonekaasujen kerääntyminen ilmakehään nostaa vaarallisesti maapallon lämpötilaa ja aiheuttaa yhä rajumpia myrskyjä, tulvia ja kuivuutta.

Merenpinta on noussut 10–20 senttimetriä, mikä johtuu pitkälti ilmastonmuutoksen seurauksena sulavista jäätiköistä. Pienet saarivaltiot ja matalalla sijaitsevat kaupungit uhkaavat jäädä veden alle.

Monessa köyhässä kehitysmaassa luonto on hyvin monimuotoista, mutta ympäristön tila heikkenee kovaa vauhtia. Köyhillä ihmisillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin riistää ympäristöään saadakseen ruokaa ja polttoainetta. Metsiä on vaikea jättää raivaamatta pelloiksi, jos näkee nälkää.

”Väestönkasvusta puhuminen ei ole köyhien syyllistämistä. Väestönkasvu ja ympäristön pilaaminen ovat ongelmia, joihin pitää puuttua, tapahtuivat ne sitten rikkaissa tai köyhissä maissa”, Matti Nummelin sanoo.

Rikas ja köyhä kuluttaja

Korkea syntyvyys monissa kehittyvissä maissa ja matala syntyvyys teollisuusmaissa ovat johtaneet siihen, että neljä viidestä maapallon ihmisestä elää kehittyvissä maissa.

Joka vuosi miljoonat ihmiset muuttavat paikasta toiseen, ja sadat miljoonat elävät muualla kuin synnyinmaassaan. Ympäristöongelmat ajavat yhä enemmän ihmisiä pois asuinsijoiltaan. Osa heistä lähtee vapaaehtoisesti ja asuu ulkomailla pitkään, vähintään vuoden.

Muuttoliike suuntautuu yleensä maalta kaupunkeihin. 1960-luvulla kolmannes maailman väestöstä eli kaupungeissa. Nyt osuus on yli puolet, ja virta kaupunkeihin jatkuu.

Tutkijat kiistelevät siitä, onko kaupungistuminen tuhoisaa ympäristölle. Kaupungeissa luonto rasittuu ja kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät, sillä infrastruktuuri ja ympäristölainsäädökset eivät pysy kaupungistumisen tahdissa. Tyhjenevällä maaseudulla ympäristörasitus taas hellittää.

Väestöryhmilläkin on väliä, sillä ne käyttäytyvät eri tavoin. Alle 25-vuotiaita on maailmassa enemmän kuin koskaan. He muuttavat hanakasti työn perässä, joten muuttoliike ja urbanisaation ympäristörasitus eivät ainakaan vähene.

Myös väestön tulotaso vaikuttaa ympäristön tilaan. Keskituloiset maat kuluttavat usein liikaa luonnonvaroja ja tuottavat paljon jätettä.

Köyhät maat rasittavat ympäristöä vähän, koska niissä ei ole juurikaan teollisuutta ja ihmiset tuottavat vähemmän jätettä. Kehityksen huippumaissa ympäristörasitus on usein vähäinen, koska ne käyttävät energiaa tehokkaammin uudenaikaisella teknologialla.

Kotitalouksista suurimman jalanjäljen ympäristöön jättävät monesti ne, jotka ansaitsevat eniten tai vähiten.

Köyhyys voi johtaa luonnonvarojen kestämättömään käyttöön etenkin, jos kyse on eloonjäämisestä. Korkea tulotaso yhdistyy usein kohtuuttomaan kulutukseen ja jätteiden tuottamiseen.

Enemmän kotitalouksia

Kaupungistuminen, tulotason nousu ja perhekoon pieneneminen voivat liittyä yhteen yllättävillä tavoilla. Yhden katon alla asuvien ihmisten määrä laski vuosien 1970 ja 2000 välillä 5,1:stä 4,4:ään kehitysmaissa ja 3,2:sta 2,5:een teollisuusmaissa, ja kotitalouksien määrä kasvoi.

Kodit ovat energiankulutuksen perusyksikköjä, joita lämmitetään ja jäähdytetään. Jokainen uusi talo vaatii maata ja materiaaleja. Kun kotitalouksissa asuu vähemmän ihmisiä, edut jaetusta energiasta menetetään. Jopa Japanissa ja joissain Euroopan maissa kulutus on kasvanut, vaikka väestönkasvu on pysähtynyt. Se johtuu kotitalouksien määrän kasvusta.

Jotkut väestötieteilijät sanovatkin, että avioero voi tuottaa enemmän päästöjä kuin lapsen syntymä.

Ihmisen ekologinen jalanjälki syntyy siitä, miten ja kuinka paljon hän käyttää luonnonvaroja. Korkean tulotason maan asukkaan ekologinen jalanjälki on keskimäärin kuusi kertaa isompi kuin matalan tulotason maan kansalaisen. Alueen ihmisten yhdistetyt jalanjäljet kertovat, säilyykö vai tuhoutuuko alueen luonnon monimuotoisuus.

Kun väestönkasvu ja korkea kulutustaso kohtaavat, väestönkasvun vaikutus ympäristöön on merkittävä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ekologinen jalanjälki on yli kolminkertainen Intiaan verrattuna, vaikka intialaisia on neljä kertaa enemmän kuin amerikkalaisia. Yhdysvallat päästää vuosittain kuusitoista miljoonaa tonnia hiiltä ilmakehään, Intia vain viisi miljoonaa.

Siksi Yhdysvaltojen nykyinen kolmen miljoonan vuotuinen väestönkasvu on ongelmallisempi ympäristön kannalta kuin Intian kuudentoista miljoonan vuotuinen väestönkasvu.

Matti Nummelinin mielestä väestöpolitiikan nostaminen esiin erillisenä asiana esimerkiksi ilmastoneuvotteluissa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä järkevää.

”Rikkaat maat ovat vastuussa kasvihuonekaasujen lisääntymisestä ja lähes kaikesta muista globaaleista ympäristöongelmista. Kiina taas on esimerkki siitä, kuinka dramaattisesti hidastunut väestönkasvu ei ole pysäyttänyt hiilidioksidipäästöjen jyrkkää kasvua”, hän sanoo.

”Väestöpolitiikka on liian hidas keino ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, mutta sitä ei saa unohtaa. Sitä tulee edistää tärkeänä keinona, jotta ihmislaji saadaan elämään tasapainossa muun luonnon kanssa, ihan vain oman lajin säilymisenkin kannalta.”

Lähteet: UNFPA State of World Population 2009, UNFPA State of World Population 2004, global.finland.fi ja Population and Environment - A Complex Relationship. RAND Policy Brief, 2000.

 

Teksti: Laura Rantanen

Kirjoittaja työskentelee informaatikkona ulkoministeriön kehitysviestinnässä.

 

(Kehitys-Utveckling 2.2010)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 7.6.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi